Demokratia tarvitsee toimiakseen avointa vaalirahaa

Keskustelu rahan vauhdittamasta poliittisesta vaikuttamisesta kuumeni kesällä Garden Helsinki -areenahankkeen seurauksena. Kysymyksiä ovat herättäneet myös Valmet Automotiven Uudenkaupungin-tehtaan omistusjärjestelyt. Oikeuskansleri on pyytänyt pääministeri Petteri Orpolta (kok.) selvitykset siitä, millaisen esteellisyysharkinnan tämä teki kyseisissä tapauksissa.

Esiin ovat nousseet myös vaalirahasääntelyn mahdolliset kiristystarpeet. Vuonna 2009 voimaan tullutta lakia on päivitetty jo aiemmin, minkä lisäksi vaalien välillä tapahtuvaa lobbaamista varten on luotu avoimuusrekisteri. Rekisteriin ilmoitetaan eduskuntaan ja ministeriöihin kohdistuvasta vaikuttamisesta. Paikallistasolta vastaavanlainen rekisteri puuttuu.

Muun muassa Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä on väläyttänyt ennakkoilmoitusten säätämistä pakollisiksi (MT 2.8.). Ilmoitus on tehtävä nykylain mukaan vasta äänestyspäivän jälkeen, minkä vuoksi kansalaisilla ei päätöksentekohetkellä ole tietoa kampanjoiden rahoittajista eikä tukien suuruudesta. Jälkikäteinen vaalirahoitusilmoitus edellytetään valituiksi tulleilta ja varasijalle yltäneiltä ehdokkailta. Eduskuntavaaleissa ilmoitus on tehtävä, jos yksittäisen tuen arvo on vähintään 2 000 euroa. Kuntavaaleissa rajana on 1 100 euroa. Mikäli ehdokas on ehdolla sekä kunta- että aluevaaleissa, ilmoitusvelvollisuus on eduskuntavaalien tapaan 2 000 euroa. Vaalirahoitusta valvoo Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV).

Vaikka rikkomuksista seuraavat seuraamukset rajoittuvat pääasiassa kielteiseen julkisuuteen, Suomen vaalirahoitusjärjestelmä on Jokisipilän mielestä avoimuudeltaan kansainvälisesti vertailtuna hyvällä tasolla. Näin varmasti on, mutta lainsäädännön toimivuutta on syytä seurata. Ennakkoilmoitusten pakollisuutta on perusteltua ainakin selvittää. Aukoton järjestely sekään ei olisi, sillä täydellisten tietojen antaminen on vaikeaa, koska ehdokkaat voivat saada tukea vielä äänestyspäivän alla. Myös VTV muistuttaa, että ehdokkaan voi olla haastavaa ennakoida vaalikampanjansa tuloja ja menoja täsmällisesti. Ennakkoilmoituksiin kannattaa sen vuoksi suhtautua parhaina mahdollisina arvioina.

Keskustelu läpinäkyvyydestä on tärkeää, mutta on syytä korostaa, ettei rahoituksen antaminen ja vastaanottaminen sinällään ole paheksuttavaa. Ulkopuolinen tuki on välttämätön monille ehdokkaille näkyvyyden saamiseksi silloin, kun oma varallisuus ei siihen riitä. Tarkasti valvottua vaalirahoitusta voi jopa pitää demokratiaa edistävänä mekanismina sen tasatessa varallisuuserojen vaikutuksia. Myös puolueet tarvitsevat toimintaansa rahaa, jota ne saavat suoraan valtiolta suhteessa kansanedustajapaikkoihin.

Samalla on selvää, että lainsäädännöllä on huolehdittava rahoitusjärjestelmien avoimuudesta. Valituiksi tulleet ehdokkaat eivät puolestaan saa uhrata riippumattomuuttaan kiitollisuudenvelan perusteella edistämällä tukijoidensa yksittäisiä toiveita. Harva tukija antaa ehdokkaille rahaa hyväntekeväisyyden nimissä eikä sitä voida olettaakaan. On kuitenkin eri asia yrittää vaikuttaa yksittäisiin hankkeisiin kuin edistää tiettyä poliittista arvomaailmaa. Tämän eron on säilyttävä kirkkaana myös valituiksi tulleiden ehdokkaiden mielissä sekä eduskunnassa, kunnissa että hyvinvointialueilla.