Siperianvapiti määritettävä riistalajiksi – mahdollisia ongelmia ei kannata jäädä odottelemaan

Runsas viikko sitten sunnuntaina Viitasaarella nähty erikoinen hirvieläin varmistui loppuviikosta siperianvapitiksi. Vapiteja on nähty Suomessa aiemminkin Kaakkois- ja Itä-Suomessa, mutta nyt eläimestä tehtiin havainto poikkeuksellisen lännessä.

Ulkonäöltään siperianvapiti muistuttaa sukulaistaan saksanhirveä, joita on jo vaeltanut Suomeen sekä Venäjän että Ruotsin suunnilta. Lisäksi Itä-Suomessa on tehty havaintoja japaninkaurista muistuttavista eläimistä. Suomen hirvieläimistö saattaa siis olla saamassa uusia lajitulokkaita niin lännestä kuin idästäkin.

Luontomme ei ole koskaan ollut muuttumaton, mutta ilmaston lämpenemisen on jo todettu nopeuttaneen lajiston muutosta. Eteläiset lajit levittäytyvät pohjoiseen, kun taas viileisiin oloihin sopeutuneiden lajien elinalueet siirtyvät tai supistuvat.

Uusista lajeista puhuttaessa on tärkeää pitää käsitteet järjestyksessä: tulokaslaji leviää uudelle alueelle omin voimin, vieraslaji taas on ylittänyt luontaiset leviämisesteensä ihmisen tahallisen tai tahattoman avun seurauksena. Omin jaloin Suomeen kävellyttä siperianvapitia pidetään vieraslajina, koska ihminen on siirtänyt vapiteja niiden alkuperäisiltä elinalueilta Venäjän länsiosiin, jossa tarhakarkulaiset ovat alkaneet lisääntyä luonnossa.

On tärkeää myös muistaa, ettei saapumistapa ota kantaa lajin vaikutuksiin Suomen luonnossa. Vieraslaji ei ole automaattisesti haitallinen eikä tulokaslaji ongelmaton. Haitallisuus riippuu siitä, miten laji vaikuttaa esimerkiksi luonnon monimuotoisuuteen tai vaikkapa turvallisuuteen.

Aiemmin Suomeen saapuneista hirvieläimistä valkohäntäpeura ja kuusipeura on jo luokiteltu sekä vieraslajeiksi että riistalajeiksi. Japaninkauris on säädetty EU:ssa haitalliseksi vieraslajiksi. Saksanhirvi puolestaan kuuluu Euroopan luontaiseen lajistoon ja voi levitä Suomeen tulokaslajina. Myös se on jo ennätetty määrittää laissa riistalajiksi mutta on rauhoitettu.

Moni metsänomistaja tuumii varmasti uusien hirvieläinlajien levittäytyessä Suomen niiden mahdollisesti aiheuttamia riskejä metsätaloudelle. Erityisesti lehtipuiden taimet ovat hirvieläimille mieluista syötävää, ja juuri lehtipuiden määrää ja sekapuustoisuutta metsissämme halutaan lisätä. Automaattisesti uusi hirvieläin ei kuitenkaan ole metsille haitallinen. Olennaista haitallisuuden näkökulmasta on se, kuinka paljon eläimiä on ja voidaanko niiden määrää säädellä.

Taimikkovahinkojen ohella voimakkaasti kasvava uusi hirvieläinkanta voisi aiheuttaa tuhoa myös maataloudelle sekä lisätä liikenneonnettomuuksien riskiä. Uudet lajit kilpailisivat resursseista myös nykyisten hirvieläinten kanssa. Lisäksi mahdollisia ovat uusien tautien ja loisten riskit: Luonnonvarakeskuksen metsäeläintieteen professori emeritus Heikki Henttonen muistuttaa Ylen haastattelussa (20.9.), että vapitit ovat alkuperäalueillaan sopeutuneet toisenlaisiin loisiin ja eläintauteihin kuin nykyiset lajit.

Tuore esimerkki tulokkaan aiheuttamasta riskistä on Suomeen levittäytyneen villisian tänne tuoma afrikkalainen sikarutto.

Siksi oleellista onkin varautua kannan kasvuun ja sen tuleviin vaikutuksiin ennalta määrittämällä siperianvapiti metsästyslain riistalajiluetteloon.

Vapitin lisääntymisestä Suomessa ei ole vielä havaintoja. Juuri siksi asiaan on mahdollista varautua ajoissa. Maa- ja metsätaloushallinnon on selvitettävä lajin mahdolliset vaikutukset ja ratkaistava, halutaanko sen vakiintuminen hyväksyä, halutaanko kannan säätelyn olevan tulevaisuudessa mahdollista ja pitääkö leviämistä pyrkiä estämään.

Hyvä vieraslaji- ja riistapolitiikka ei ala siitä, että katsellaan, mitä tapahtuu. Riskit pitää tiedostaa ja niiden vaatimat toimet miettiä valmiiksi. Toisaalta: jos uudesta lajista ei ole nykyiselle lajistolle tai metsätaloudelle haittaa, mikä ettei se voi Suomeen asettuakin. Tämänkin on hyvä olla ennalta tiedostettu valinta eikä passiivisuudesta aiheutunut seuraus.