Liito-oravan suojelu on onnistunut Suomessa mainiosti. Kanta on lähes 150 000 naarasta. Yhteensä liito-oravia vilistää metsissämme muutama sata tuhatta.
Maaseudulla on tuttu ilmiö, että metsänhakkuu tai rakentaminen tyssää liito-oravahavaintoon. Siipiveikko löytyy usein myös kaupunkiympäristöstä. Sen pesimis- ja levähdyspaikat ovat tietysti suojeltuja ympäristöstä riippumatta.
Liito-orava on kokoonsa nähden vahva eläin. Se on siirrellyt moottoriteitä ja kerrostaloja sekä viivyttänyt niiden rakennusaikatauluja useilla vuosilla. Kustannukset – suojelun seurannaisvaikutukset huomioiden – lasketaan jo miljardeissa.
Pitkän hiljaiselon jälkeen liito-orava on taas löytänyt poikkeuksellisen kalliin asuinpaikan. Metropoliin rakennettavan länsimetron varteen suunnitellut tuhannet asunnot saattavat jäädä toiseksi painissaan oravan kanssa.
Aalto-yliopiston Otaniemen kampukselle Espoossa on suunniteltu asuntoja 7 500 asukkaalle. Finnoon seudulle pitäisi puolestaan rakentaa uusi kaupunki 17 000 asukkaalle. Alueilla asuu kuitenkin jo liito-oravia.
Luonnonsuojelulain mukaan liito-oravan asuin- ja levähdyspaikkojen hävittäminen on ehdottomasti kiellettyä. Uudenmaan elykeskus joutuu nyt puntaroimaan, kuinka sovittaa yhteen ihmisen ja siperialaisen oravan tarpeet.
Kyse on jälleen miljardeista euroista sekä metron että asuntojen rakentamisessa. Myös valtio käyttää huomattavat summat hankkeeseen.
Ihmisille rakennettavat asunnot ovat pääkaupunkiseudulla suorastaan järkyttävän kalliita. Liito-oravan suojeltuun pesään verrattuna ne ovat kuitenkin hyvin edullisia.
Jarruttaessaan metropolin rakennushankkeita, liito-orava on vastavoima väestön keskittämispolitiikalle. Ehkä orava saa ihmiset pohtimaan myös suojelun järkevää tasoa ja hintaa.