Suomalaisessa metsäomistuksessa edessä uusjako

Noin 3,5 miljoonaa hehtaaria metsää saa uuden omistajan seuraavan kymmenen vuoden kuluessa. Tämä käy ilmi Pellervon Taloustutkimuksen ja Tapio Palvelut Oy:n raportista. Sen mukaan jopa kolmannes yksityismetsänomistajista myy tai siirtää omistuksensa vuoteen 2035 mennessä (MT 2.6.).

Syynä myyntiin on omistajien korkea ikä. Osa tekee kaupat eläessään, osa metsistä siirtyy eteenpäin perintönä, jolloin niiden käyttö on kuolinpesien päätettävissä.

Raportti hahmottelee kaksi vaihtoehtoista pääskenaariota omistajaa vaihtavien metsien tulevaisuudelle. Ensimmäisessä omistusrakenne säilyy pitkälti nykyisen kaltaisena. Toisessa metsärahastojen ja yhtiöiden omistus kasvaa. Metsänomistuksen arvioidaan polarisoituvan, kun sekä pienten passiivisten että suurten taloudellisia tavoitteita painottavien omistajien määrä lisääntyy. Aktiivisten pienomistajien osuus omistajista näyttäisi vähentyvän.

Metsäteollisuuden näkökulmasta omistuksen keskittyminen institutionaalisille omistajille olisi myönteistä. Puuntuotannon tehokkuus voi parantua ja hintaheilahtelut tasoittua tarjonnan vakiintuessa.

Riskeinä tutkijat pitävät alan hyväksyttävyyden heikentymistä, sillä isot omistajat voidaan kokea kasvottomina yksityishenkilöihin verrattuna. Myös alan tunnettuus voisi heikentyä omistuksen keskittyessä. Omistuksen hajautuminen yksittäisille henkilöille puolestaan vähentäisi puunkäytön tehokkuutta ja taloudellista painoarvoa. Matalat korot ovat yleensä lisänneet sijoittajien kiinnostusta metsäomaisuutta kohtaan ja korkeat korot vähentäneet sitä.

Enemmistö suomalaisista haluaa pitää kiinni metsänomistajien omaisuudensuojasta, selviää vakuutusyhtiö Lähi-Tapiolan helmikuussa julkaisemasta kyselystä. Siihen vastanneista reilusta tuhannesta henkilöstä 45 prosenttia oli täysin tai osittain samaa mieltä siitä, ettei hakkuita pidä rajoittaa ilmastosyistä. Kolmannes vastaajista kokee rajoitusten olevan tai luultavasti olevan perusteltuja. Perustuslaki kuitenkin korostaa omaisuudensuojaa, jonka tulee olla päätösten perusteena myös jatkossa siitä huolimatta, että laissa korostetaan myös vastuuta ympäristöstä ja luonnon monimuotoisuudesta. Ympäristövastuu ei kuitenkaan saa olla peruste puuttua jokaisen valtaan päättää omaisuudestaan. Jos omistusoikeutta rikotaan yhtäällä, kynnys siihen voi madaltua myös muissa omaisuuslajeissa.

Metsää kasvaa Suomessa yhä enemmän kuin sitä hakataan. Puu ei ole siten loppumassa. Metsän taloudellinen merkitys on huomattava eikä hentoon talouskasvuun pyristelevän maan ole varaa olla hyödyntämättä sitä.

Metsillä on hiilensitojina roolinsa ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Tärkeintä on kuitenkin vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja tehostaa suojelua pakon sijaan kannustimilla. Öljyriippuvuuden vähentäminen on myös huoltovarmuuskysymys.

Suomessa on noin 600 000 yksityistä metsänomistajaa, joiden on voitava kokea sääntely reiluksi ja oikein mitoitetuksi. Metsänomistajat ovat keskimäärin vastuullisia toimijoita, jotka ymmärtävät, että hyvin hoidettu metsä on myös omistajan etu. Metsäteollisuus puolestaan kaipaa toiminnan suunnittelun kannalta tärkeää ennustettavuutta. Investointeja on turha odottaa, jos sääntely uhkaa tiukentua. Hakkuurajoitusten vaatiminen on vastoin perustuslain henkeä, mikä tulisi metsäkeskustelussa muistaa.