
Suomalainen metsänomistus on risteyksen edessä. Pellervon Taloustutkimuksen ja Tapio Palvelut Oy:n tekemän raportin mukaan jopa kolmannes yksityismetsänomistajista siirtää tai myy metsänsä vuoteen 2035 mennessä.
Tämä tarkoittaa, että noin 3,5 miljoonaa hehtaaria metsätalousmaata vaihtaa omistajaa vajaassa kymmenessä vuodessa.
Syynä tähän on ennen kaikkea metsänomistajien korkea ikä. Noin neljännes metsänomistajista saavuttaa elinajanodotteensa vuoteen 2035 mennessä, mikä vastaa noin 2,6 miljoonaa hehtaaria.
Samaan aikaan arviolta 7 prosenttia yksityisistä metsänomistajista luopuu metsästään omana elinaikanaan.
Raportissa tarkastellaan kahta vaihtoehtoista kehityskulkua vuoteen 2035. Ne eivät ole ennusteita, vaan kuvauksia mahdollisista tulevaisuuden skenaarioista.
Ensimmäisessä metsänomistuksen rakenne säilyy pitkälti nykyisen kaltaisena.
Toisessa institutionaalisten omistajien eli metsärahastojen ja yhtiöiden omistus kasvaa. Samalla yksityismetsänomistus polarisoituu, kun sekä pienten passiivisten että suurten taloudellisia tavoitteita painottavien omistajien määrä lisääntyy.
”Institutionaalinen omistus voisi lisätä metsänhoidon aktiivisuutta, vauhdittaa investointeja ja parantaa puuntuotannon tehokkuutta. Samalla puun tarjonta markkinoilla tasaantuisi ja hintavaihtelut pienenisivät”
PTT:n tutkija Matti Valonen korosti tiistaina pidetyssä webinaarissa tutkimuksen havaintoa, jonka mukaan metsien päätyminen metsärahastojen ja yritysten omistukseen lisäisi metsätalouden tehokkuutta.
”Institutionaalinen omistus voisi lisätä metsänhoidon aktiivisuutta, vauhdittaa investointeja ja parantaa puuntuotannon tehokkuutta. Samalla puun tarjonta markkinoilla tasaantuisi ja hintavaihtelut pienenisivät”, Valonen selitti.
Kehitys olisi Suomen metsäteollisuudelle suotuisa. Tässä kehityksessä riskinä olisi kuitenkin, että alan hyväksyttävyys heikentyisi. Ihmiset kokisivat metsänomistamisen vieraaksi ja kritiikki metsätaloutta kohtaan lisääntyisi.
Skenaariossa, jossa metsät pysyisivät yksityisten omistajien hallussa, metsätalouden hyväksyttävyys säilyisi paremmin. Toisaalta metsien käyttö olisi passiivisempaa ja puuta tulisi markkinoille vähemmän.
”Metsätilojen pirstoutuminen pieniksi todennäköisesti vähentää investointeja metsään sekä hakkuut pienenisivät. Metsänhoitotöitä jäisi yhä enemmän tekemättä”, Valonen sanoi.
Tutkijat eivät ota kantaa siihen, kumpi kehityskuluista on todennäköisempi.
”Sen verran voi sanoa, että hankkeen asiantuntijahaastatteluissa nousi esiin näkemys, että institutionaalinen metsänomistus saattaa kasvaa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Monella haastatellulla oli oletus, että kehitys voisi mennä tähän suuntaan”, sanoi PTT:n Marjo Maidell asiasta kysyttäessä.
PTT:n tutkimusjohtaja Paula Horne lisäsi, että tutkimuksessa nähtiin korkotason muutos mahdollisena tekijänä, joka määrittäisi omistuksen siirtymistä yhtiöille ja rahastoille.
Matalat korot ovat perinteisesti lisänneet sijoittajien kiinnostusta metsäomaisuutta kohtaan, kun taas korkeammat korot ovat vähentäneet sitä.
”Historiasta tiedetään, että näin on käynyt. Emme kuitenkaan uskalla arvioida, millainen korkotaso seuraavan kymmenen vuoden aikana nähdään”, Horne kertoi.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
