Valtion omistajaohjaus on lähes mahdoton tehtävä

Suomalaisten yritysten ponnistelut kansainvälistymisessä saivat keskiviikkona jälleen yhden varoittavan muistutuksen. Fortumin taival saksalaisessa energiayhtiöissä Uniperissä päättyi miljardien eurojen tappioon. Alun perin seitsemän miljardin ostoksesta Fortum sai Saksan valtiolta 500 miljoonaan euroa. Saksa käytännössä kansallisti Uniperin, vaikka kyseessä oli muodollisesti kauppa. Myyjänä oli Fortum Oyj eikä Suomen valtio.

Vaikka tappio on mittava, voi sitä pitää jonkinasteisen torjuntavoittona. Paljon huonomminkin olisi voinut käydä. Fortumille luvattiin puolen miljardin kauppahinnan lisäsi takaisin kahdeksan miljardin euron lainat ja takaukset. Ilman keskiviikkoista kauppaa tappiot olisivat voineet kasvaa miljardeja euroja lisää, koska Uniper tuotti rankasti tappiota joka päivä.

Kaupan yhteydessä Fortum menetti osuuksia muun muassa Ruotsin vesi- ja ydinvoimasta, mutta sai niihin etuosto-oikeuden. Olisi tietenkin luonnollista, että Saksa luopuisi ydinvoimaosuuksistaan, koska maa on sulkemassa omat ydinvoimalansa. Näillä näkymin myyntihinta saattaisi kuitenkin olla kova.

Surullista Fortumin Saksan vierailussa on etenkin, että ne rahoitettiin sähkönsiirtoverkkojen myynnillä. Vuonna 2013 Fortum myi suomalaiset siirtoverkkonsa pääosin ulkomaiseen omistukseen 2,55 miljardilla eurolla. Seuraavan vuonna menivät Norjan verkot 350 miljoonalla ja vuonna 2015 Ruotsin verkot 6,6 miljardilla eurolla.

Veikko Huovisen luoman romaanihenkilön Konsta Pylkkäsen mukaan jälkiviisaus on viisauden imelintä lajia. Näin se on myös Fortumin tapauksessa, mutta toisiakin vaihtoehtoja olisi ollut kaasu- ja kivihiilivoimaloiden ostamisen sijaan. Olisi voitu tyytyä siirtoverkkojen tasaiseen tuottoon. Verkkojen myynnistä saadut miljardit olisi voitu käyttää myös kotimaisen uusiutuvan energian kehittämiseen ja rakentamiseen.

Nyt rahat ovat menneet ja Fortum joutuu miettimään strategiansa uudelleen. Paljon riippuu myös, kuinka yhtiö pääsee irti Venäjällä olevista investoinneistaan. Odotukset eivät ole korkealla.

Fortum ei ole ainoa suomalainen yhtiö, jonka ulkomaanseikkailut ovat tulleet kalliiksi. Myös metsäyhtiöt ovat onnistuneet hävittämään miljardeja tehdaskaupoillaan. Surullisin esimerkki on kuitenkin ollut valtion omistama teleyhtiö Sonera.

Yhtiö osallistui vuonna 2000 matkapuhelinverkkojen huutokauppaan Saksassa. Tuomisina oli 4,3 miljardin euron verkot, jotka osoittautuivat pian täysin arvottomiksi. Soneralle kävi huonommin kuin Fortumille. Yhtiö ajautui tappioiden seurauksena ruotsalaisen Telian omistuksen.

Aina eivät myynnitkään ole onnistuneet. Kemiran yksityistämisen yhteydessä yritettiin jättää lannoitepuoli yksityistämisen ulkopuolelle. Lopputulos oli kuitenkin, että Kemira GrowHow päätyi muutaman mutkan kautta norjalaiselle Yaralle.

Hallitus joutuu vastaaman kahteen Uniperiä koskevaan välikysymykseen. Asian perkaaminen on hyvä, mutta virheistä pitää ottaa oppia. Politiikkaa tehdään ajassa, mutta muun muassa sähköverkkojen myynnissä, Sonerassa ja GrowHowssa ovat olleet kaikki puolueet vuorollaan mukana. Näin oli myös kuntien sähkölaitosten ja siirtoverkkojen myynnissä.

Päätös määräysvallan luovuttamisesta on tehty siinä vaiheessa, kun yhtiö on viety pörssiin. Kukin omistajaohjausministeri on vuorollaan huomannut, kuinka mahdoton tehtävä omistajaohjaus pörssiyhtiössä on.

Eduskunnassa on syytä keskustella nyt vakavasti valtion osaksi omistamien yhtiöiden roolista ja tarpeesta. Pitääkö strategisesti tärkeiden yhtiöiden olla pörssissä? Fortumin uuden strategian hyväksymisen yhteydessä valtiolla on mahdollisuus vaikuttaa, millaisia riskejä yhtiö voi tulevaisuudessa ottaa.