Norjan tragedia on hiljentänyt koko Pohjolan miettimään sitä, kuinka yhden ihmisen järjetön teko tuli mahdolliseksi. Tapahtuma on monien asioiden onneton summa, mutta keskeistä lienee se, että tekijä oli rakentanut ympärilleen oman ja harhaisen vihan maailmansa.
Avoin, demokraattinen ja sananvapautta vaaliva yhteisö on haavoittuvainen vihanpurkausten edessä. Myös Suomen viranomaiset ovat Norjan tapahtumien jälkeen joutuneet tämän julkisesti toteamaan.
Ääriteot käynnistävät kuitenkin nopeasti myös avoimen demokratian itsepuolustuksen, mikä on näkynyt kansojen reaktioina kaikissa Pohjoismaissa – erityisesti tietenkin Norjassa. Vihatekojen edessä ei anneta periksi – ei myöskään sille vihalle, jota tällaiset teot nostattavat.
Demokratia ei voi toimia, ellei se salli myös valtavirrasta poikkeavaa kritiikkiä. Voimakkaallakaan kritiikillä ei kuitenkaan saa olla mitään tekemistä vihanlietsonnan kanssa.
Yhteisön on kyettävä puuttumaan, tuomitsemaan ja lopettamaan kaikenlainen vihapuhe. Tähän vetosi voimakkaasti myös maailman kriisien ratkojana kunnostautunut presidentti Martti Ahtisaari.
Internet on vain väline, mutta se on tarjonnut uuden merkittävän väylän vihapuheiden kasvottomaan levitykseen ja viharyhmien perustamiseen. Näistä puheista ja ryhmistä ovat saaneet tukea mielettömille teoilleen myös monet aiemmat joukkosurmien tekijät.
Suomessa poliisi vetoaa kansalaisiin verkossa esiintyvän vihanlietsonnan ilmoittamiseksi. Internet voi siis toimia myös merkittävänä apuna viharikosten ennaltaehkäisyssä.
SDP:n puoluesihteeri Mikael Jungner lupaa (IS 26.7.) kovia toimia, joilla äärioikeiston vihanlietsonnalle laitetaan ”nollatoleranssi”. Lausunnon puutteellisuuden ymmärtää, koska Norjassa uhreiksi joutuivat Jungnerin aatetoverit.
Vihanlietsonnan nollatoleranssin ei tule kattaa ainoastaan koko poliittista kenttää äärivasemmistosta äärioikeistoon, vaan politiikan lisäksi ihmiselämän kaikki osa-alueet.