Zelenskyin YK-esiintyminen poikkesi aikaisemmista − se kertoo huolestuttavasta käänteestä Ukrainan ja Venäjän välisessä sodassa

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi teki YK:n yleiskokouksessa sen, mitä häneltä on totuttu odottamaan. Presidentiksi noussut karismaattinen näyttelijä muistutti, ettei Venäjän presidentti tyydy vain Ukrainan valloittamiseen, jos hänen sotakonettaan ei nyt pysäytetä.

Ukrainalaisten taistelukestävyyttä menestyksellisesti ylläpitänyt Zelenskyi vetosi jälleen myös länteen, jotta sotilaallista tukea ei vain jatkettaisi, vaan myös lisättäisiin.

Esiintymisessä oli kuitenkin myös uusia piirteitä. Saksalaisten tarkkailijoiden mielestä Zelenskyi oli uupunut ja ”hiljaisella tavalla paniikissa” (Süddeutsche Zeitung 20.9.). Lisäksi hän sätti poikkeuksellisella tavalla keskeistä liittolaista Puolaa.

Yhä enemmän on viitteitä siitä, ettei Putinin hyökkäys Ukrainaan ole enää ykkösasia monille kansainvälisen yhteisön jäsenille. Oma poliittisen edun ajaminen on tärkeämpää kuin ukrainalaisten tukeminen.

Karkein esimerkki on vaaleihin valmistautuva, Laki ja oikeus -puolueen tiukassa ohjauksessa oleva Puola. Maan hallitus jatkaa ukrainalaisen viljan tuontikieltoa ja uhkaa lopettaa Ukrainan aseistamisen.

Jos tämä ei jää vain uhkaukseksi, kyseessä on merkittävä käänne. Puola on ollut Ukrainan neljänneksi suurin sotilaallinen tukija. Se on vastaanottanut yli puolitoista miljoonaa ukrainalaista pakolaista eli enemmän kuin yksikään muu maa.

Puola ei ole Zelenskyin ainoa huoli. Lännen asettamat Venäjän vastaiset talouspakotteet vuotavat kuin seula. Putinin imperiumi on toki haurastunut, mutta hajoamisesta ollaan vielä kaukana.

Ukrainan presidentin pakotekoordinaattori Vladyslav Vlasjukin mukaan putkikaasun ja öljyn boikotit ovat kyllä tehneet ison loven Venäjän vientituloihin. Samaan aikaan LNG-kaasun laivavienti Eurooppaan on kasvanut 40 prosenttia.

Venäjä pystyy tuomaan maahan asejärjestelmien valmistuksen kannalta kriittistä länsiteknologiaa lähes yhtä paljon kuin ennen sotaa. Muiden muassa Turkki on ollut Putinille korvaamaton apu, kun pakotteita on kierretty.

Venäjä-pakotteiden ja Ukraina-tukien poliittinen selkänoja alkaa sekin hapertua. Yhä useammat tavalliset amerikkalaiset kyseenalaistavat miljardien pumppaamisen sotaa käyvälle maalle. Presidentinvaaleihin valmistautuvien poliitikkojen on kuunneltava heitä puoluekannasta riippumatta.

Donald Trumpin paluu Yhdysvaltain presidentiksi olisi katastrofi sekä Ukrainalle että Euroopan unionille. Vaikeuksia on kuitenkin luvassa, vaikka republikaanien ehdokas häviäisi vaalit.

Vallasta pian luopuvan presidentti Sauli Niinistön viimeaikaiset lausunnot sodan eskaloitumisesta, rauhanratkaisujen edistämisestä ja Ukrainan sotilaallisesta tukemisesta ovat olleet monien mielestä vähintäänkin utuisia. Myös ne on tulkittu sekä meillä että muualla merkeiksi lännen taisteluväsymyksestä.

Vaarallisinta on se, jos Putinia ymmärtävien maiden johtajat ottavat vetovastuun, kun rauhaa lähdetään hieromaan. Silloin toiveet Ukrainan kannalta oikeudenmukaisesta ratkaisusta pitää unohtaa.

Putinille pakotteiden kiertäminen ja Puolan ja Ukrainan kärhämä ovat erävoittoja. Kremlin isännän ei edelleenkään liiemmin tarvitse pelätä, että järjettömän hyökkäyksen aiheuttamat menetykset johtaisivat sisäiseen kaaokseen Venäjällä. Paljon todennäköisempää on, että sota muuttuu lännen taloudellista ja poliittista kestävyyttä koettelevaksi viivytystaisteluksi.

Tähän Euroopan unionin on vastattava entistä päättäväisemmin. Pakoteruuvia pitää kiristää. Venäjän poliittisen eristämisen kierroksia on lisättävä. Ukrainaa tukevaa rintamaa rapauttaviin jäsentenvälisiin on löydettävä ratkaisuja.

Ja ennen kaikkea: Ukrainaa on tuettava juhlapuheiden lupausten mukaisesti niin kauan ja niin väkevästi kuin on tarpeen.