Myös sinulla on vastuu suomalaisen viljelijän tulevaisuudesta

Suomessa on eletty reilu viikko uuden elintarvikemarkkinalain aikaa. Lakiuudistus selkeyttää sopimussuhteita, reiluutta ja ruokaketjun toimivuutta sekä tukee huoltovarmuutta. Käytännössä kyse on tuottajien neuvotteluaseman parantamisesta, sillä teollisuuden ja vahvasti keskittyneen kaupan asema hintojen määrittelijöinä on ollut liian vahva. Tämä on ajanut jo ennestään kustannuspaineissa kamppailevan alkutuotannon hankalaan tilanteeseen.

Laissa kielletään neuvotteluvoiman väärinkäyttö. Ostajan on tietyissä tilanteissa kyettävä osoittamaan, ettei se syyllisty kiellettyihin kostotoimenpiteisiin. Niissä on kyse sopimusehtojen heikentämisestä tavarantoimittajan ilmoitettua väärinkäytöksistä. Laissa myös rajoitetaan ostajien oikeuksia tietoihin tavarantoimittajien kustannusrakenteesta ja tuotantotavoista.

Uusi laki ei kiellä omien merkkien myyntiä, mutta rajoittaa niiden suosimista velvoittamalla ottamaan huomioon myös kilpailevien tavarantoimittajien edut. Ostajilla on lisäksi velvollisuus neuvotella sopimuksen sisältö uusiksi esimerkiksi luonnonolosuhteista tai kauppapolitiikasta aiheutuneissa kustannuskriiseissä.

Ennen lain voimaantuloa tehdyt sopimukset on muokattava lain mukaisiksi marraskuun loppuun mennessä. Maa- ja metsätalousvaliokunta kannatti lain muotoiluja lopulta yksimielisesti, vaikka asian käsittely valiokunnassa jäi loppuvaiheessa yllättäen hetkeksi pöydälle.

Kaupan ala kokee käänteisen todistustaakan epäreiluksi. Taustakeskusteluissa kauppaa hiertää myös kokemus siitä, että sopimusketjun kolmas osapuoli eli elintarviketeollisuus on päässyt pienemmällä arvostelulla.

Vahvasti keskittyneen kaupan merkitystä ei voi kuitenkaan vähätellä. MTK:n puheenjohtaja Tero Hemmilä korostaa, ettei epätasapainoinen asetelma hinnanmuodostuksessa ole myöskään kuluttajien etu.

Kaupan vauraus näkyy hänen mukaansa sijoituksina päivittäistavarakaupan ulkopuolisiin hankkeisiin sekä poikkeuksellisen laajoina ja hienoina myymäläverkostoina.

Hemmilä muistuttaa kaupan hyödyntäneen sille aiemmin turvattua neuvotteluasemaa silloisen lain puitteissa. Ruoka on kuitenkin välttämättömyyshyödyke, jonka kotimaisuuden turvaamisessa yhteiskunnalla on keskeinen rooli (MT 24.6.).

Pelkkä laki ei paranna tuottajien asemaa. Lakia valvoo elintarvikemarkkinavaltuutettu. Lain rikkomisesta voi seurata huomautus, varoitus, kielto tai markkinaoikeuden valtuutetun esityksestä määräämä seuraamusmaksu. Valtuutetun on ennen seuraamusten määräämistä pyrittävä löytämään neuvotteluratkaisu osapuolten välillä.

Valvontaan on otettava lentävä lähtö, jotta moraali lain noudattamisessa ei rapaudu heti alkuunsa. Ei toki ole syytä olettaa, että elintarviketeollisuus ja kauppa pyrkisivät löytämään laista porsaanreikiä, sillä niillä on maineensa pelissä. Ainakin Kalajoen Farmari-messujen paneelikeskustelussa vallitsi yksimielisyys pyrkimyksestä terveisiin markkinoihin.

Ensi kevään eduskuntavaalien pohjalta muodostettavan hallituksen on turvattava elintarvikemarkkinavaltuutetulle riittävät resurssit valvonnan uskottavaan toteuttamiseen, sillä pelkkä hyvä tahto ei takaa lain noudattamista.

Katseet kohdistuvat myös kuluttajiin. Kotimaisuuden suosiminen on ensimmäinen askel suomalaisen tuotannon turvaamisessa. Miksi ostaa ruotsalaista varhaisperunaa, jos kotimaistakin on tuloillaan? Mitä reilummiksi ruuantuotannon markkinat muokkautuvat, sitä pienemmäksi käy alkutuotannon tukiriippuvuus.