Koko maassa jännitetään edelleen viljasadon korjuun onnistumista. Monin paikoin puinnit ovat vasta alulla, vaikka syyskuu on edennyt yli puolenvälin.
Kaunis ja poutainen sää voisi vielä pelastaa paljon. Yksi asia on kuitenkin jo varmasti menetetty – syysviljojen kylvöala romahtaa tänä syksynä murto-osaan normaalista.
Syysvehnän viljelyalan pieneneminen ei välttämättä vaikuta suuresti ensi kesän vehnäsatoon. Vehnäalasta valtaosa viljellään muutoinkin kevätlajikkeilla.
Sen sijaan ruisala ja siten myös ruissato jäänevät ensi kesänä ennätysalhaisiksi. Vaikka moni tila on vielä viime hetkillä pyrkinytkin rukiin kylvölle, ei viljelyala pysty enää merkittävästi kasvamaan.
Ruisleipä kuuluu kiinteästi Suomeen ja suomalaisuuteen. Ruisleipä on myös tunneasia, ja siksi kuluttajalle muutoinkin tärkeä kotimaisuus korostuu ruisleivän kohdalla.
Tosiasiassa omavaraisuus on rukiissa valmiiksi heikko. Viime vuosina noin 40 prosenttia Suomessa käytettävästä rukiista on ollut tuontitavaraa. Rukiin hinta – vaikka sillä on leivän hintaan lähes mitätön vaikutus – ei ole riittänyt kannustimeksi laajempaan viljelyyn.
On harmillista, että heikko hintataso uhkaa hienon viljakasvin tulevaisuutta Suomessa. Samalla on uhattuna myös sen yli 2500-vuotinen viljelyperinne maassamme.
Rukiin monia terveysvaikutuksia on opittu tuntemaan vasta aivan viime vuosina. Niiden ansiosta myös elintarviketeollisuuden mielenkiinto rukiin tuotekehitykseen näyttää lisääntyneen.
Perinteisen ruisleivän lisäksi rukiista soisi jalostettavan uusia korkean arvonlisän erikoistuotteita, jotka voisivat kiinnostaa myös ulkomailla. Se voisi elvyttää myös hiipuneen kotimaisen viljelyn.