Kasvavan ihmiskunnan ruokkiminen muodostaa maapallolle kestävyysrasitteen. Se, millä tavalla ruokahuolto järjestetään, vaikuttaa merkittävästi rasitteen suuruuteen.
Suomessa ruuan ympäristövaikutuksia on vastikään selvitetty Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimuksissa. Viime viikolla esitellyissä tuloksissa huomiota saivat ruuan kuljetukset sekä tuloerojen vaikutukset ruokailutottumuksiin (MT 10.2.).
Ei ole yllätys, että kansalaisen tulojen kasvaessa myös ruokaostosten ympäristökuorma kasvaa. Hyvätuloiset hankkivat erikoistuotteita ja lisäksi heittävät ruuasta huomattavan osan lopulta roskiin. Elintason nousu johtaa siis tuhlailuun.
Myös kuljetusten kannalta erikoistuotanto, kuten lähiruoka, pienine tuotantomäärineen nostetaan ongelmaksi.
Suurten kauppaketjujen logistiikka on tehokas, kun taas erikoistuotteita kuskataan usein valmistajan tai asiakkaan autolla pienissä erissä. Tutkijoiden mukaan lähiruuan kuljetusten ympäristökuorma nousee jopa kymmenkertaiseksi ruuan massajakeluun verrattuna.
On hyvä, että tutkijat kiinnittävät asiaan huomiota. Erikoistuotannon logistiikassa on varmasti parannettavaa. Myös rikkaiden tuhlaavaan elämäntapaan on aiheellista puuttua.
Suomen ruokahuolto saattaa pohjoisista oloista ja pitkistä etäisyyksistä johtuen olla kuormittava kestävyyden ideaaliin verrattuna. Se on kuitenkin meille suomalaisille välttämätön.
Ruuan suhteen kestävyys on nähtävä laajasti. Ympäristön lisäksi vaatimuksiin kuuluvat sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys.
Myös pienituloisilla on oltava mahdollisuus terveelliseen ruokaan. Kunkin kansakunnan tulisi kyetä ruokkimaan väestönsä, eikä se voi tapahtua ostamalla tuontiruokaa velaksi.
Siksi suoraan maatilalta hankittu lähiruoka on taatusti kuljetusten tehokkuudesta kiiteltyä tuontisoijaa kestävämpi valinta.