Suomen elintarviketyöläisten liitto SEL kehottaa kuluttajia tarkkuuteen kaupan leipähyllyllä. SEL:n mukaan leipomotuotteita myydään kotimaisuusmielikuvilla, vaikka tuote olisi alkuperältään ulkomainen (MT 12.8.).
Leipuriliiton mukaan tuonnin osuus leipomotuotteiden markkinoista on jopa 20 prosenttia. Sitä ei kuluttaja kaupassa helposti huomaa, sillä valtaosa tuotepakkauksista on varustettu tunnetun kotimaisen leipomobrändin logolla.
Menettelyssä ei ole sinänsä mitään väärää. Suurilla leipureillamme on omia leipomoita erityisesti Baltiassa, josta tietyt tuotemerkit on vaivatonta kuljettaa myös Suomen kauppoihin. Järjestely on yleisesti tiedossa.
Periaatteellinen ongelma syntyy siitä, ettei sen paremmin leipomo kuin kauppiaskaan katso tarpeelliseksi valmistajan lisäksi myös alkuperämaan mainitsemista. SEL:n syyte leivän ”kotimaiseksi pesemisestä” ei ole aiheeton.
Periaatteellinen ongelma syvenee nyt taloustaantuman aikana, kun moni kuluttaja haluaa valita nimenomaan kotimaisen tuotteen. Valinnassa ei ole mitään baltteja vastaan, vaan sitäkin enemmän Suomen talouden ja suomalaisen työn puolesta.
Alkuperämaan merkitseminen tuotepakkauksiin saisi kuluttajien mielestä olla nykyistä selkeämpi. Jatkossa merkintä halutaan – ja siihen ehkä jopa velvoitetaan – myös kaupan pakkaamattomissa tuotteissa.
Tuore leipä on kaupalle myyntivaltti. Tuoreus tavallisesti edellyttää, että leipä tulee lähileipomosta.
Muutamat suuret kauppaliikkeet ovat perustaneet myymälöihinsä omia leipomoja. Näiden lisäksi ovat yleistyneet myös paistopisteet, joilla lämpimän leipomotuotteen lisäksi saadaan myymälään sen houkutteleva tuoksu.
Asian varjopuoli on, että puolivalmiit, myymälässä paistettavat leivät ovat usein tuontitavaraa. Myös tässä kuluttajan valinta voi usein perustua virheelliseen käsitykseen paikallisesta tuotteesta.
SEL on oikealla asialla muistuttaessaan, että kuluttajan kannattaa kaupassa kysyä tuotteen alkuperää. Kun tarpeeksi moni kysyy, kyllä kauppias alkaa sen myös tuotetiedoissa kertoa.