Maatilojen väheneminen ei lopeta maataloutta, mutta muulle maaseudulle kehitys voi olla kohtalokas

Maatilojen määrässä ohitettiin tänä vuonna jälleen yksi virstanpylväs, kun tilamäärä laski Luonnonvarakeskuksen ylläpitämässä tilastossa alle 40 000:n. Tiloja on jäljellä tänä vuonna hieman alle 39 881, mikä on 1 087 vähemmän kuin viime vuonna. Torstaina julkaistuissa luvuissa on kyse on vielä ennakkotiedoista. Lopullinen määrä täsmentyy alkuvuodesta.

Tilamäärä tosin riippuu hieman laskentatavasta, sillä kesäkuussa päättyneessä peltotukien haussa viljelijätukia haki yli 41 100 tilaa. Se on hieman enemmän kuin Luonnonvarakeskuksen viime vuonna tilastoima tuotantoa harjoittavien tilojen määrä, vajaat 41 000 tilaa.

Riippumatta tarkasteltavista lähteistä suunta on silti selvä: määrä on pienentynyt tasaiseen tahtiin, noin tuhannen tilan vuosivauhtia. 1990-luvulla Suomen liittyessä EU-jäseneksi tiloja oli vielä yli 80 000, joten tuosta ajasta määrä on puolittunut.

Lopettaneiden tilojen lukumäärät vaikuttavat dramaattisilta, mutta silti ne ovat ennakoidun ja osin jopa tavoitellun kehityksen mukaisia. EU-jäsenyyden alkuajoista lähtien Suomessa on haluttu tilakoon kasvavan, mikä väistämättä samalla edellyttää tilamäärän pienenemistä. Minkäänlaista romahdusta ei ole tapahtunut, vaikka monet ovat vuosien varrella ennustaneet niin lopettamisaaltoa kuin konkurssisumaakin.

Tavoitellun mukaisesti tilakoko on kasvanut ja tuotanto tehostunut: nykyiset tilat yltävät kutakuinkin samaan tuotantomäärään kuin huomattavasti suurempi tilamäärä aiemmin. Kumpikin suuntaus todennäköisesti tulee jatkumaan; tästä viitteitä ovat antaneet viljelijöiden jatko- ja investointiaikeita koskevat selvitykset. Ruoantuotannon tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa on se, kuinka moni tiloista lopulta oikeasti varmistaa jatkon edellytykset investoimalla tuotantoonsa.

Vaikka tilamäärän lasku sinänsä tapahtuisi hallitusti ja ylläpitäisi halutun tuotannon tason, maatilojen ja maataloudesta elantonsa saavien määrän kehitys ei ole pelkästään elinkeinon sisäinen kysymys. On myös otettava huomioon kehityksen vaikutukset muihin maaseudun elinkeinoihin sekä ylipäätään toimeentulon mahdollisuuksiin maaseudulla. Mitä vähemmän on maataloudesta eläviä, sitä enemmän ympärille tarvitaan muuta yrittäjyyttä ja työllistäjiä. Ilman niitä maaseudulta katoavat loputkin palvelut ja elinmahdollisuudet.