Ruokasuosituksissa ei huomioida taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmia

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan viime vuoden loppupuolella julkistamissa ravintosuosituksissa kehotettiin vähentämään entisestään erityisesti punaisen lihan ja prosessoidun lihan syömistä. Suositus oli samansuuntainen kuin aiemmatkin, mutta suosituksien perusteeksi oli otettu nyt myös ympäristösyitä.

Suosituksissa ei huomioida taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmia, eikä sitä, että ruuan pitäisi täyttää kotimaiselle ruuantuotannolle asetetut vaatimukset. Suosituksissa ei huomioida myöskään niiden vaikutusta kotimaiseen ruuantuotantoon, ruokaturvaan ja huoltovarmuuteen.

Suositukset ovat suosituksia, mutta ne vaikuttavat vahvasti siihen, millaista ruokaa tarjotaan esimerkiksi päiväkodeissa, kouluissa, työmaaruokaloissa, varuskunnissa, sairaaloissa ja vanhusten hoitopaikoissa. Näiden merkitys on todella suuri, koska kodin ulkopuolella syödään noin kaksi miljoonaa ateriaa päivässä.

Monien tutkimusten mukaan suomalaiset suosivat kotimaista ruokaa. Näin myös Suomen elintarviketyöläisten liiton (SEL) torstaina julkistamassa kyselytutkimuksessa. Sen mukaan suomalaisten tuki kotimaisten elintarvikkeiden lisäämiselle julkisissa hankinnoissa on vahva. Kyselyyn vastanneista 90 prosenttia oli sitä mieltä, että kuntien ja hyvinvointialueiden pitää suosia kotimaista ruokaa. (SEL 20.2.)

SEL:n puheenjohtajan Veli-Matti Kuntosen mukaan päättäjillä on halutessaan keinot olemassa kotimaisen ruuan suosimisessa, koska hankintalaki ei sitä estä. Hän patistaa alue- ja kuntapäättäjiä toimimaan hankinnoista päättäessään äänestäjien tahdon mukaisesti.

Kuntonen muistuttaa, että kotimainen ruoka tarkoittaa työpaikkoja, verotuloja ja huoltovarmuutta, josta emme voi Suomessa tässä maailmanajassa tinkiä. Hän toivoo, että jokainen alue- ja kuntapäättäjä ottaa selvää, mikä on kunnassa ja alueella tarjottavan ruuan kotimaisuusaste ja millä kriteereillä julkiset hankinnat tehdään sekä toimii vastuullisten kotimaisten hankintojen puolesta.

Kunta- ja aluepäättäjillä on paljon tärkeitä asioita hoidettavina. Tärkeimpien joukkoon kuuluu omalta osaltaan huolehtia ruokaturvasta ja huoltovarmuudesta sekä koko ruokaketjusta.