Orpon orkesteri tervehdyttää taloutta, mutta vie suomalaiset toisiaan vastaan

Tulevan hallituksen talousohjelma pureutuu tiukasti valtion talouden keskeiseen ongelmaan. Kun rahat eivät riitä julkisten palveluiden tuottamiseen, ongelma on ratkaistava joko leikkamalla tai tuloja lisäämällä. Puheenjohtaja Petteri Orpon (kok.) tuleva hallitus yrittää tehdä molempia.

Urakasta tulee niin uuvuttava ja repivä, että yli 200 sivun hallitusohjelma on tarpeen. Orpon orkesterin olisi soitettava tarkasti nuottien mukaan koko hallituskauden ajan. Sooloja ja improvisaatiota tämä esitys ei kestä.

Nuotitus voi toimia, jos maailma pysyy ennakoidun kaltaisena. Mennyt hallituskausi osoitti, että näin tuskin käy. Uusia ratkaistavia ongelmia tulee väistämättä vastaan ja niiden osalta tiukkaakin tiukemmat hallituskirjaukset eivät riitä.

Samalla on syytä muistaa, että perjantaina julkaistu hallitusohjelma vasta määrittää tavoitteet. Muun muassa Euroopan unionin tulkinnat ja tulevat vihreän siirtymän linjaukset heiluttavat Orpon ja perusuomalaisten pomon Riikka Purran paperia moneen kertaan.

Pelkästään EU:n linjaukset tuottavat nopeastikin yllätyksiä, joihin hallitus joutuu vain sopeutumaan perussuomalaisten toiveista huolimatta.

Ensimmäisten joukossa tuleen joutuu maa- ja metsätalousministeriksi nouseva Sari Essayah.

Kun taivaalta ei vain tule vettä, sato on jäämässä pieneksi. Katastrofin aineksetkin ovat maatiloilla olemassa.

On aivan varmaa, että hallitus joutuu asiaan reagoimaan. Kun niukkuutta jaetaan, laajasti arvostetun Essayahin kyvyt testataan jo hallituskauden ensimmäisinä viikkoina.

Pienen puolueen ainoan ministerin tehtävä ei ole helppo. Vaikka Essayah kuinka osaisi asiansa, hänen kohtalonaan on helposti jauhautua perussuomalaisten ja kokoomuksen väliin.

Essayah joutuu tukeutumaan ennen vaaleja maakunnissa kovaa ääntä pitäneisiin perussuomalaisiin, joilta odotetaan nyt maataloutta tukevia toimia.

Onko puolueella aitoa intoa edistää tuottajan asemaa ruokaketjussa ja käydä kaupan valtaa vastaan? Ohjelmakirjaukset eivät riitä, kun S- ja K-ryhmän asemaan pitäisi käytännössä puuttua.

Maa- ja metsätalouden neuvotteluryhmää vetänyt Jenna Simula (ps.) pystyi sinänsä pitämään maaseudun elinkeinojen edun kokonaisuudessa esillä.

Erityisesti metsätalouden osalta linjaukset metsän tuoton lisäämisestä ja hakkuurajoituksista ovat tärkeitä, vaikka muun muassa kemera-tuista leikataankin.

Maatalouden osalta ryhmän tärkein saavutus taas oli se, ettei hauraassa tilanteessa olevien tilojen suoriin tukiin ainakaan tässä vaiheessa puututa. Lisäeuroja tiloille vasta odotetaan.

Sen sijaan maaseudun muista cap-ohjelman hankkeista hallitus leikkaa kunnolla. Yritystuista, kylätoiminnasta ja muista kehittämishankkeista on lähdössä lähes 140 miljoonaa euroa.

Suurimmat ongelmat Orpon hallitus kokee väistämättömässä yhteenotossa palkansaajien kanssa.

On selvää, että työllistämisen esteitä on pakko purkaa. On myös aivan oikein, kun työnteon edellytetään aina olevan sosiaaliturvaa kannattavampaa kansalaisen kannalta.

Sekä Orpo että Purra ottavat nyt tietoisen riskin käydessään kiinni ay-liikkeen edunvalvonnan ytimeen. Myös maahanmuuttoon liittyvien ongelmien erottaminen tänne töihin tulevien ja Suomeen ansiokkaasti kotoutuvien ihmisten kannustamisesta on yhteiskuntaa kärjistävä tavoite.

Uusi hallitus on elinkeinoelämän etujärjestöjen tuella heittänyt haasteen, johon ay-liike takuuvarmasti vasemmisto-opposition tuella vastaa. Erityisesti perusuomalaisten ay-siipi ottaa tästä opposition osumaa.

Samalla kansalaiset asettuvat mielipiteineen yhä vahvemmin toisiaan vastaan. Rytinä on edessä, eikä sovittelijoita näy.