Keskellä on tilaa, mutta onko tulijoita?

Viime viikonloppuna pidettiin kolmen puolueen, kokoomuksen, keskustan ja RKP:n, puoluekokoukset. Kokoomuksen puoluekokouksessa tunnelmaa nostivat erinomaisesti menneet EU-vaalit. Keskustalla ja RKP:llä oli myös syytä olla ainakin jonkin verran tyytyväisiä vaalituloksensa, koska keskusta onnistui pitämään kaksi europarlamenttipaikkaansa ja RKP yhden.

Kokoomuksen puheenjohtajalle, pääministeri Petteri Orpolle ei ollut puheenjohtajakisaan haastajia, mutta keskusta ja RKP valitsivat uudet puheenjohtajat luopuvien tilalle. Antti Kaikkonen ja Anders Adlercreutz vievät nyt puolueittensa kapulaa.

Uudet puheenjohtajat aloittavat erilaisissa tilanteissa, koska keskusta on oppositiossa ja RKP hallituksessa. Tilanne on kuitenkin samankaltainen, sillä kummallakaan puolueella ei ole hyvä olla. Keskustalla on hankalaa oppositiossa punavihreiden puolueiden kanssa ja RKP on tuskaillut hallitusyhteistyötä perussuomalaisten kanssa. Puolueen tilanne vaikuttaa samanlaiselta kuin keskustan pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksessa: Hyvä ei ole olla, mutta poiskaan ei oikein voi lähteä.

Yhteistä uusilla puoluejohtajilla on, että he molemmat asemoivat puolueensa poliittisen kartan keskelle. Kaikkonen totesi sunnuntain linjapuheessaan, että hän uskoo, ettei Suomen jakautuminen kahteen blokkiin kestä, eikä keskustan tarvitse valita punavihreän blokin ja oikeistoblokin väliltä.

Adlercreutzin mielestä Suomen poliittisessa kentässä on tilaa keskustaoikeistolaiselle liberaalille puolueelle. Hän sanoin kiitospuheessaan, että RKP:tä tarvitaan, kun muut puolueet vetäytyvät äärilaidoille ja rakentavat politiikkaansa polarisaation ja mustavalkoisen maailmankuvan pohjalle.

Vielä muutama vuosi sitten monet puolueet ilmoittivat olevansa keskustaoikeistolaista tai keskustavasemmistolaisia. Nyt poliittiseen keskustaan ei ole samanlaista hinkua. Keskustan ja RKP:n kannalta tilanne on periaatteessa hyvä, koska nyt poliittisessa keskustassa olisi tilaa, mutta onko sinne tulijoita.