Suomessa pyritään siihen, että saisimme kaiken täällä syötävän kalan kotimaasta. Vuonna 2009 hyväksytyn vesiviljelyohjelman mukaan omavaraisuuteen pyritään muun muassa kaksinkertaistamalla kalojen viljely.
Tavoitteella on myös kuluttajien kannatus, ja kotimaisen kalan kysyntä ylittää reilusti tarjonnan. Kysynnästä huolimatta esimerkiksi kotimaisen kirjolohen tuotanto on laskenut 1990-luvun lopulta lähtien. Suomalaisen kirjolohen sijaan kuluttajille tarjotaan ulkomailla kasvatettua lohta.
Suotuisista olosuhteista huolimatta omavaraisuus karkaa yhä kauemmaksi. Ympäristöjärjestö WWF:n Suomen meriohjelman päällikön Sampsa Vilhusen mukaan jopa 75 prosenttia Suomesta myytävästä kalasta on ulkomaista.
Suomen kalankasvattajien liiton puheenjohtajan Johan Åbergin mielestä syy suomalaisen kalankasvatuksen hiipumisen löytyy lupapolitiikan tiukkuudesta. Nykyinen lupapolitiikka ei riitä edes tuotannon ylläpitämiseen saati sitten tuotannon lisäämiseen (MT 22.7.).
Lupia ei myönnetä, vaikka Åbergin mukaan kalankasvatuksen typpipäästöt ovat kymmenen viime vuoden aikana vähentyneet lähes puolella ja fosforipäästöt enemmän kuin puolittuneet. Kalankasvattajat ovatkin siirtäneet tuotantoaan Ruotsiin, missä luvan kalojen kasvattamiseen saa helpommalla.
Kalankasvatusyrittäjä Juha Pirilän mielestä lupaprosessissa tärkeintä ei ole se, saako luvan lopulta vai eikö saa. Tärkeitä olisi saada lupapäätös kohtuullisessa ajassa eikä tarvitsisi olla koko ajan hakemassa lupia. On kohtuutonta viranomaistoimintaa, että lupaprosessi saattaa kestää vuosia. Yrittäjä joutuu hakemaa lupia koko ajan, koska lupa pitää uusia noin viiden vuoden välein jokaisella kasvatuspaikalle erikseen.
Lupabyrokratia ei kuitenkaan ole ainoa syyllinen siihen, että tuhansia kilometrejä merenrantaa omaavan tuhansien järvien ja jokien maassa syödään tuontikalaa. Jokaisen suomalaisen pitää katsoa peiliin. Halutaanko ja osataanko meillä enää käyttää kotimaista kalaa?
Saman kysymyksen voi esittää myös luonnonmarjojen kohdalla. Metsien sato on kypsymässä, mutta itse poimittujen luonnonmarjojen sijaan liian moni ostaa tuontihedelmiä.
Kotimaisen kalan käytön vähentymiseen on muitakin syitä kuin tarjonnan niukkuus. Kotimainen luonnonkala ei voi kilpailla hinnalla teollisesti tuotettujen kalojen kanssa. Harva tulee kalatiskillä miettineeksi tarjolla olevien kalojen tuotantomenetelmiä. Ylikalastuksen ongelmat ja ekologisuus saavat väistyä halvan hinnan ja helppouden tieltä.
WWF julkaisi alkuvuodesta listan suositeltavista ja vältettävistä kalalajeista. Kalaoppaan mukaan kotimainen luonnonvarainen kala on kuluttajille ympäristöystävällisin vaihtoehto. Lähes kaikki suomalaiset villit kalat olivat suositeltavien listalla.
Kalan kulutus on maailmaan mittakaavassa niin suurta, että väestön ruokkiminen edellyttää kalojen kasvatusta. Ympäristö pitää tietenkin ottaa huomioon, mutta ei ole mitenkään perusteltavissa, että suomalaiset kalankasvattajat joutuvat painimaan naapurimaita tiukemman lupamenettelyn ja byrokratian kanssa.
Kotimainen kala on hyvää ja terveellistä lähiruokaa.