Maatalousbyrokratia kevenee. Tämä jo vuosia toistettu uutinen on tullut viljelijöille varsin tutuksi – joskin se yleensä herättää kuulijoissaan enää vaivaantuneen hymyn.
Jos sääntöjen, lomakkeiden, raportoinnin ja valvontojen tulvaan on joissakin asioissa kovalla työllä saatukin helpotusta, on hallintokoneisto ehtinyt tuottaa vähintään saman verran uutta byrokratiaa toisaalle.
Oikeudenmukainen ei voi olla yksinkertaista, sanotaan.
Kuhmoislainen viljelijä Matti Haikonen pääsi syksyllä tahtomattaan todistamaan tilansa tukitarkastuksia. Sinänsä normaalien tarkastustoimien tuloksena Haikoselta peritään vuosina 2007–2014 maksetuista maataloustuista takaisin kolme euroa (MT 23.1.).
Koko asia voisi naurattaa, ellei kyseessä olisi yksi maatilojen yleisimmistä syistä joutua pinta-alavalvontaan. Viljelijän sijasta pinta-aloja oli muutellut maataloushallinto itse.
Hallinnon virheet juoksuttavat paitsi tarkastajia, myös viljelijöitä. Aika, raha ja hermot ovat tiukalla molemmilla.
Maatalousbyrokratiaa raivaa jälleen tuore maatalousministeri, kokoomuksen Petteri Orpo. Hänen mukaansa viljelijöiden kapinakokouksessa syksyllä Seinäjoella esille tulleisiin hallinnon ongelmiin on luvassa helpotusta vielä lähikuukausina.
MT:n haastattelun perusteella Orpo on pistänyt toimeksi. Tuloksia vielä odotellaan, ja työtä jää varmasti myös seuraavalle hallitukselle.
Mutkikas hallintokulttuuri ei ole vain maatalouden tai Suomen ongelma. Työpaikkojen ja tuotannon kannalta ratkaiseva pk-yrittäjyys kärsii ylihallinnoinnista kaikilla toimialoilla myös muualla Euroopassa.
Hallinnon keventäminen voisi olla keskeinen avain Euroopan talousvaikeuksiin. EU:n kilpailukyky ei jatkossa kestä suuren virkamiesjoukon juoksuttamista kolmen euron perässä.