Sotkamossa ja muissa Talvivaaran kaivoksen vaikutuspiirin kunnissa keskitytään nyt Suomen oloissa poikkeuksellisen ympäristövahingon jälkihoitoon.
Kaivoksen pääomistaja Pekka Perä tuli julkisuuteen torstaina. Perä palasi yhtiön toimitusjohtajaksi, otti julkisuudessa vastuun vahingoista, pahoitteli niitä sekä lupasi yhtiön korvaavan aiheuttamansa tuhot.
Lupauksissa on lunastettavaa, mutta ne osoittavat kuitenkin ryhtiliikettä kaivoksen johdossa. Kun akuutti kriisi on saatu hallintaan, on korjaavien toimien ohella syytä myös selvittää, mikä Talvivaarassa meni vikaan.
Yhtiön osalta on helppo todeta, missä määrin sen toiminta poikkesi ympäristöluvan asettamista ehdoista. Jo nyt tiedetään, että vuotaneissa altaissa säilöttiin aineita, joita siellä ei kuulunut olla.
Oma lukunsa on kaivostoimintaa valvovan viranomaistoiminnan järjestelyt ja riittävyys. Onnettomuuden ollessa vielä valloillaan, selvisi, että Kainuun elykeskuksesta kaivosalan valvontaan oli irrottaa ainoastaan viisi virkamiestä (MT 9.11.).
Suuressa ympäristövahingossa vastuuta ei mitenkään voi vierittää kentällä toimivien yksittäisten virkamiesten harteille. Kriisi olisi alusta alkaen tarvinnut valtakunnallista valmiutta pelastusoperaation käynnistämisessä ja toteuttamisessa.
Etenkin ympäristöministeri Ville Niinistöllä (vihr.) olisi ollut näytön paikka. Sen sijaan nähtiin vastuun ja julkisuuden välttelyä sekä syyllisten etsimistä omista edeltäjistä.
Niinistön on syytä ottaa vastuu oman hallinnonalansa järjestelyistä. Lisää virkamiehiä ei tarvita, mutta ministerin on pohdittava, mitä nykyisillä tekisi.
Olisiko aika siirtää virkamiehiä keskushallinnosta maakuntiin?