Elintarvikeollisuusliitto on herännyt vaatimaan osaansa ruokaketjun kustannusten noususta. ETL:n tiedotteen mukaan teollisuus ”luovii tilanteessa”, jossa pitää toimia päättäväisesti. Taustalla on jo pitkään jatkunut maatalouden kustannusten nousu, joka Venäjän hyökkäyssodan seurausten takia on vain kiihtynyt.
On hyvä, että teollisuus herää vihdoin ruokaketjun tulonjaon epäkohtiin. Mutta miksi vasta nyt?
Maatalous on ollut ahdingossa vuosia. Myös elintarviketeollisuus on kärsinyt heikosta kannattavuudesta pitkään. Ruokaketjun loppupäässä S-ryhmä ja Kesko ovat paistatelleet ennätysmäisten tulostensa kanssa jo vuosia.
Muun muassa lannoitteiden, energian ja muiden raaka-aineiden hinnat ovat nousseet jo kauan ennen Ukrainan sotaa. Silti ETL on ollut asiassa huomattavan hiljaa. Tämä on herättänyt huomiota paitsi teollisuuden omissa riveissä myös maataloustuottajien parissa.
Jos elintarviketeollisuuden yritykset eivät uskalla tai halua arvostella kaupan ylivahvaa asemaa ketjussa, niin edunvalvontaan keskittyvän liiton voisi kuvitella tekevän tämän työn. Mihin sitä tarvitaan, jos sen johto ei uskalla avata suutaan?
Tälläkin kertaa liitto perustelee sopimusten avaamista kaupan kanssa sillä, että se on joutunut maksamaan maataloudelle enemmän raaka-aineistaan.
Tämä on totta, mutta elintarviketeollisuudessa tiedetään myös, etteivät alkutuotantoon suunnatut eurot riitä pitämään maataloutta pinnalla.
Lisää tarvitaan ja teollisuuden on itse huolehdittava siitä, että se saa kaupalta riittävästi sekä itselleen että maataloustuottajille.
Tässä asiassa ei luoviminen riitä. Hinnankorotusten aikaansaaminen vaatii neuvotteluvoimaa. Jos sitä yrityksillä ei nyt ruokakriisin uhatessa ole, niin milloin sitten.
Ruuan tuotanto maksaa nyt huomattavasti aiempaa enemmän. Siksi siitä on myös pyydettävä aiempaa enemmän. Se on myös ainoa tapa, jolla kuluttajilla on tarjolla riittävästi kotimaista ruokaa globaalin kriisin uhatessa.
Tappiolliseen tuotantoon ei ole mahdollisuutta tiloilla eikä teollisuudessa.