Rikasta kannattaa rakastaa

Verotiedot on jälleen kerran julkistettu. Ne näyttivät hyviltä. Suomessa on huomattavan paljon ihmisiä, jotka ansaitsevat hyvin ja maksavat veronsa kotimaahan. Sekä tulovero- että yritysten maksaman yhteisöverokertymän kasvu oli mallikasta.

Verotulojen kasvusta voi päätellä, että myös suomalaisella elinkeinoelämällä menee hyvin. Kun firmoilla menee hyvin, niin meillä palkansaajillakin on mahdollista ansaita enemmän. Ilman menestyviä yrityksiä ei ole hyvinvointia.

Erityisen tärkeää tämä on nyt, kun valtio velkaantuu ja talous on painumassa taantumaan. Myös raju inflaatio heikentää ostovoimaa.

Vuosi vuodelta veropäivän annin keskustelu on muuttunut älyllisempään suuntaan. Kateudestakin puhuvat enää harvat. Olennaisempaa on iloita siitä, että tulokärki on aiempaa laajempi.

Teknologiafirmojen, metsäyhtiöiden ja kauppaketjujen johtajat ansaitsevat edelleen huomattavan hyvin. Pelialan yrittäjät ovat olleet kärkipaikoilla jo joitakin vuosia, mutta vuosi vuodelta hyvätuloisia tulee yhä useammilta aloilta. Yritysten elinvoima ei ole enää kiinni vain Nokiasta ja muutamasta muusta suuryrityksestä.

Silti hyvätuloisuuteen liittyy myös kohtuus. Tätä kannattaa yksittäisten henkilöiden sijasta arvioida eri alojen kannattavuuden mittarina. On erinomaista, että eri aloilla toimivien yritysten maksukyky tulee verotiedoissa avoimesti esiin.

Muun muassa paljon esillä olleen ruokaketjun osalta S- ja K-ryhmän johtajien isot ansiot puhuvat puolestaan. Oikeudenmukaisuudestakin on helpompi puhua, kun tulonjako on kaikkien nähtävillä.

Ahdingossa olevien maatilojen näkökulmasta myös maatalouskonekaupan tulokärki nostattaa kysymyksiä. Katkera ei kannata olla, mutta aidosti voi kysyä, jakautuuko ketjussa liikkuva raha oikein.

Myös moni metsänomistaja hieraisee silmiään katsoessaan vaikkapa isojen metsäyhtiöiden muhkeita palkkoja. Johtajat ovat varmasti rahansa ansainneet, mutta maksukykyä alalla tuntuu olevan. Siitä ovat kiinnostuneet muutkin.

Kun enemmistö suomalaisista voi edelleen oikein hyvin, kannattaa samalla samaistua niihin pienituloisiin perheisiin, joilla rahat eivät enää riitä asumiseen ja sähköön.

Heidänkään ei kannata paremmin ansaitsevia kadehtia. Juuri hyvin toimeen tulevan keskiluokan pussista maksetaan edelleen huomattava osa asumistuista, lapsilisistä ja muista tulonsiirroista, joilla vähempiosaisia perustellusti autetaan.

Akavan pääekonomistin Pasi Sorjosen mukaan yli 55 tuhatta euroa ansaitsevia oli 13 prosenttia kaikista palkansaajista. He maksoivat lähes puolet, eli 47 prosenttia kaikista ansiotuloveroista.

Luvut ovat vuodelta 2019, mutta ne kuvaavat varmasti edelleen sitä, keihin tuloverotus erityisesti kohdistuu. Jos tulossa oleva taantuma nostaa työttömyyden uudelleen nousuun, pula hyvin ansaitsevista veronmaksajista vain pahenee.

Itse asiassa jokaisen kannattaisi rakastaa niitä rikkaita suomalaisia, jotka maksavat nurkumatta veronsa Suomeen, eivätkä yritä ketkutella veroparatiisien tai ulkomailla asumisen välillä.

Samalla meidän pitäisi pyrkiä kaikin voimin siihen, että hyvätuloisia suomalaisia olisi vuosi vuodelta enemmän. Työntekoon, tuottavuuteen, yritteliäisyyteen ja innovatiivisuuteen kannustaminen hyödyttää meitä kaikkia.

Kirjoittaja on MT:n päätoimittaja.