Uutta naturaa ei Suomeen kaivata – ennallistamisessa kunnioitettava omistajaa ja omistusoikeutta

Parin kuukauden sisällä lausuntokierrokselle lähtevä Suomen ennallistamissuunnitelma ei sisällä yllätystä sen suhteen, miten vaatimukset elinympäristöjen ennallistamisesta tulevat lähivuosina ja -vuosikymmeninä kohdentumaan. Velvoitteita ennallistamiseen on odotettavissa myös yksityisten maille. (MT 27.3.)

EU:n ennallistamisasetuksesta kumpuavat vaatimukset koskevat käytännössä niin mittavaa osuutta EU:n maa- ja vesialueista, että vaikutusten ulottuminen yksityismaille on koko ajan ollut enemmän kuin selviö. Asetus velvoittaa kaikki jäsenmaat parantamaan luonnon tilaa niin, että jo vuoteen 2030 mennessä ennallistamistoimia tehdään vähintään viidenneksellä maa- ja merialueista. Suomen kannalta keskeisiä ovat ennen muuta metsiä ja maatalousympäristöjä sekä soita koskevat vaatimukset.

Yksityismaiden ennallistamistaakkaa kasvattavat erityisesti maa- ja metsätalouskäyttöön kuivatut turvemaat. Käytännössä suomalaisviljelijöiden on ennallistettava tai vetettävä osa turvepelloista asetuksen vaatimusten täyttämiseksi. Niin ikään metsissä tullaan vaatimaan ojien tukkimista metsätalouskäyttöön otetuilla soilla. Lisäksi korostuvat lehtoympäristöt, joita palautetaan lähemmäksi luonnollista tilaansa edellyttämällä niissä kasvavien kuusten poistamista.

Viljelijöitä ja metsänomistajia edustava MTK on suhtautunut ennallistamisasetuksen vaatimuksiin kautta linjan kriittisesti ja korostanut sen vaatimusten olevan monin paikoin liian jäykkiä ja kalliita Suomen oloihin. Asetus jättää keinovalinnoissa liikkumavaraa, mutta siitä huolimatta kansallisen ennallistamissuunnitelman on tuotettava ajan mittaan mitattavissa olevia tuloksia. Lähiviikkoina selviää, miten kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelussa on onnistuttu näitä MTK:n maalaamia jäykkyyksiä joustavoittamaan.

Kuten ympäristöministeriön ympäristöneuvos Mikko Kuusinen MT:n haastattelussa toteaa, valtiolla pitäisi olla resursseja tukea yksityisiltä edellytettyä ennallistamistyötä. Kumpikin ennallistamisen vastuuministeriö eli ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ovat toistuvasti korostaneet, että vapaaehtoiset keinot ja niihin kohdistetut kannustimet ovat yksityismailla ensisijaisia. Lisäksi vakuutetaan, että ennallistamisen taloudelliset vaikutukset arvioidaan osana suunnittelua.

On tärkeää pitää huolta siitä, että ennallistamisesta ei tule uutta naturaa eli EU-jäsenyyden ensimmäisinä vuosina kiireellä toteutetun Natura 2000 -ohjelman toisintoa. Liian moni hyväkin tavoite kärsii edelleen sen luokattoman huonosti hoidetun valmistelun synkistä haamuista. Ensimmäinen askel onnistuneessa ja oikeudenmukaisessa ennallistamisessa on omistusoikeuden kunnioittaminen sekä riittävän ja ymmärrettävän tiedon jakamista maanomistajille.