SDP:n Lindtman on pakkovoiton edessä kevään vaaleissa – niissä mitataan myös hallituksen kannatus

Kahden kuukauden kuluttua Suomessa käydään ensimmäiset yhdistetyt alue- ja kuntavaalit. Periaatteessa vaaleissa on kyse samoista asioista kuin aiemmin kuntavaaleissa. Nyt sote-asiat on erotettu omalle vaalilipulle. Yhdistelmävaaleissa on sekä hyviä että huonoja puolia. Aluevaalien äänestysprosentti todennäköisesti nousee viime vaaleihin verrattuna, kun äänestyslipun voi täyttää samalla reissulla. Toisaalta tilanne on omiaan sekoittamaan äänestäjien vaihtoehtoja. Helsingissä ei pidetä aluevaaleja, mikä tarkoittaa, että vaalien valtakunnalliset tulokset tulevat eroamaan toisistaan selvästi.

Kevään vaaleja arvioidaan väistämättä myös kannanottona hallituksen politiikkaan. Ylen viime viikolla julkaistun alue- ja kuntavaaligallupin mukaan hallituspuolueet ovat matkalla kohti vaalitappiota. Kokoomus on ensi kertaa pitkästä aikaa vaarassa menettää asemansa johtavana kuntapuolueena. Perussuomalaisille paikallisvaalit ovat aina olleet vaikeita ja sama tilanne on edessä keväällä. Puolueen äänestäjiä on vaikea houkutella uurnille kunta- ja politiikan käytännönläheisillä asioilla.

Pääoppositiopuolue SDP:lle on ladattu vaaleihin kovat odotukset. Oman lisänsä tilanteeseen tuovat puolueen sisällä edelleen vellovat ristiriidat. Vain ykköspaikka varmistaa puheenjohtaja Antti Lindtmanin aseman.

Keskusta on kunta- ja aluepolitiikassa vahvalla alueellaan. Myös matala äänestysaktiivisuus on perinteisesti hyödyttänyt keskustaa. Ylen gallupissa puolue on kuitenkin edelleen käytännössä samassa tilanteessa, kuin vuosina 2021 ja 2022 käydyissä edellisissä vaaleissa. Sairaaloiden lakkautuspäätöksistä käydyssä keskustelussa keskusta onnistui hetkellisesti nostamaan profiiliaan, mutta merkittävään kannatusnousuun se ei ole toistaiseksi johtanut.

Tunnetun sanonnan mukaan alue- ja kuntavaaleissa ratkaistaan ihmisten arkea koskevat asiat. Pääosin se pitää paikkansa, mutta hyvinvointialueiden rahoitus ratkaistaan vasta eduskuntavaaleissa. Käytännössä kaikilla alueilla on viety läpi matokuuria, mikä on tarkoittanut palvelujen karsimista varsinkin pienemmissä kunnissa. Nykyisillä aluevaltuutetuilla ei ole juuri hyvää kerrottavaa äänestäjille. Uusienkaan yrittäjien on vaikea luvata varsinaisia parannuksia mihinkään.

Suomen julkinen talous on kokonaisuudessaan kestämättömällä uralla, mikä asettaa poliitikot ikävien päätösten eteen. Ei ole silti yhdentekevää ketkä valtuustoissa istuvat. Palveluverkkoja koskeva päätökset ovat eri puolella Suomea olleet erilaisia. Maaseutukuntien palvelujen lakkauttaminen ei ole ainoa tapa säästää. Monilla alueilla on saatu hyviä tuloksia esimerkiksi kalliiden keikkalääkärien vähentämisessä.

Kuntavaalien keskeiseksi kysymykseksi nousee väistämättä koulujen tulevaisuus. Suomen Pisa-menestyksen vuodet ovat takana ja koulut eriarvoistuvat vauhdilla. Opetustoiminnan kustannukset ovat viime vuosina kasvaneet vauhdilla vaikka tulokset heikkenevät. Unohtaa ei voi kuntien roolia elinkeinotoiminnan edistämisessä ja esimerkiksi kaavoituksessa.

Itämeren tapahtumiin tai yhdysvaltalaiseen politiikkaan verrattuna kunta- ja sote-asiat voivat tuntua tylsiltä. Se on kuitenkin pelkästään hyvä asia. Puolueilla ja ehdokkailla on velvollisuus kertoa tavoitteistaan selkeästi ja ehdottaa konkreettisia ratkaisuja hyvinvointivaltion ongelmien korjaamiseksi.

Luottamushenkilöiden tehtävät eivät ole helppoja. Osin siksi ehdokkaiden etsiminen vaaleihin on muuttunut haastavammaksi. Demokratiaa ei kuitenkaan ole ilman ehdokkaita eikä kilpailevia näkemyksiä. Kevään vaaleihin on vielä kolme viikkoa aikaa ilmoittautua ehdokkaaksi. Sitä kannattaa vakavasti harkita.