Voihan sian saparo

Euroopan parlamentti hyväksyi keskiviikkona metsäkatoasetuksen. Kaakaota, kahvia, soijaa, palmuöljyä, naudanlihaa ja puuta sekä niistä johdettuja tuotteita koskevan asetuksen tarkoituksena on estää metsäkatoa EU:n lisäksi koko maailmassa.

Asetusta on arvosteltu etukäteen muun muassa siitä, ettei ole varmuutta sen soveltamisesta. Olennainen kysymys kuuluu: minkälainen toiminta luetaan metsäkadoksi. Vaarana on, että jos navetan rakentamiseksi on pitänyt kaataa puita, lihaa ei saa toimittaa markkinoille. Maa- ja metsätalousministeriö kehottikin viime viikolla laittamaan navettainvestoinnit jäihin. Ongelma asetuksessa on myös, että se tulee voimaan alkukesästä 2023, mutta se koskee takautuvasti jo vuotta 2021.

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok.) mielestä komissio sortuu moraaliposeeraukseen. Hän ei usko, että sademetsän puiden salakaatajat lopettaisivat toimintaansa EU:n asetuksen takia, mutta tunnollinen EU:n pohjola on pulassa. Komissiota ei voi yksin syyttää moraaliposeerauksesta. Heidi Hautala (vihr.) on tyytyväinen, että EU-parlamentti onnistui tiukentamaan komission vaatimuksia. (mt.fi 19.4.)

Ville Niinistön (vihr.) mielestä Suomella on ainutlaatuinen mahdollisuus olla globaalina suunnannäyttäjänä kestävämpiin maa- ja metsätalouden toimiin siirtymiseksi. Ajatus on hieno, mutta todellisuus on toista. Miten tuottajille korvataan suunnannäyttäjinä oleminen? Tähän mennessä Suomen muita EU-maita tiukemmat ruuan tuotantovaatimukset eivät ole näkyneet tuottajahinnoissa.

Koska metsäkatoasetus koskee koko maailmaa, pitää valvonnan olla uskottavaa. Säännöt eivät ole nytkään kaikille samoja. EU:hun saa tuoda sellaisella tavalla tuotettua ruokaa, joka on EU:ssa laitonta. Yksinkertaisenkin asian valvominen EU:n sisällä on osoittautunut mahdottomaksi. EU:ssa on esimerkiksi ollut pari vuosikymmentä voimassa sikojen saparojen katkomiskielto. Sitä noudatetaan vain Suomessa ja Ruotsissa.

Metsäkadon estäminen on tärkeää, mutta todelliset ongelmat ovat aivan muualla kuin navettojen rakentamisessa.