Aurinkovoimabuumi ei vielä uhkaa huoltovarmuutta − parhaat pellot kannattaa silti pitää ruuan tuotannossa

Suomessa on käynnissä hurja tuuli- ja aurinkovoimabuumi. Taantumassa rypevälle taloudelle miljardien investoinnit ovat tervetullut piristysruiske. Samalla ne auttavat sekä Suomea että muuta maailmaa pääsemään eroon fossiilisista polttoaineista. Hankkeet myös tuovat tuloja maaseudulle, missä aurinko- ja tuulipuistot pääasiassa sijaitsevat. Teollisen mittakaavan aurinkosähköpuistoja on suunnitteilla ja rakenteilla toista sataa eri puolilla Suomea.

Tuulivoimarakentamisen ja johtoalueiden alle jää metsää. Aurinkopaneelien rakennuspaikkoina suositaan peltoja. Kummassakin tapauksessa maa on pois puun tai ruuan tuotannosta vähintään vuosikymmenien ajan. Maa-alueiden vuokrasopimukset eivät ole yksinkertaisia. Usein hankkeiden alueella on iso joukko maanomistajia ja vielä isompi joukko niitä, joiden maihin projektit välillisesti vaikuttavat. Vuokrasopimusten valmistelussa kannattaa hyvissä ajoin käyttää asiantuntijan apua.

Alueiden vuokrahinnat ovat tarkoin varjeltuja salaisuuksia, mutta tiedossa on, että ne päihittävät usein maa- ja metsätalouden tuoton. Länsi- ja Etelä-Suomessa saa peltohehtaarilta paremman vuokran kuin Itä- ja Pohjois-Suomessa, jossa aurinkokin paistaa vähemmän. Etelä-Suomen pelloille paneelit kannattaa asentaa tiiviimmin kuin Pohjois-Suomessa. Suur-Savon Sähkö-konserniin kuuluvan Solarigo Systemsin hankekehityspäällikkö Roope Raisio kertoo, että viljelijöiltä tulee viikoittain yhteydenottoja tarjolla olevista aurinkovoima-alueista. Osa maanomistajista suunnittelee pelloilleen myös omia aurinkovoimaloita (MT 1.12.).

Toistaiseksi aurinkovoimaloita ei ole pidetty uhkana ruuan tuotannolle. Heikkotuottoisia peltoalueita riittää vielä Suomessa. Aurinkosähkön tuotannon parempi kannattavuus Etelä-Suomessa voi kuitenkin johtaa siihen, että myös Suomen parhaita viljelyaloja päätyy paneelien alle. Paneeleja voi kiinnittää pellolle myös väljemmin, joilloin osalla pinta-alasta voi viljellä kasveja. On kuitenkin selvää, että tähän liittyy hankaluuksia niin viljelytekniikan kuin tukikelpoisuudenkin kannalta. Vaikka aurinkopuistot eivät tällä hetkellä uhkaisi ruuan riittävyyttä, tilanne voi vuosikymmenien päästä olla toinen. Vuokra-ajat aurinkopuistoksi vuokratuilla aloilla ovat vähintään 20 vuoden mittaisia. Myös paneelien purkamisen jälkeiseen pellon käyttöön liittyy kysymyksiä. Maaperään voi jäädä sorastettuja alueita, eikä alueiden tukikelpoisuudestakaan ole takeita.

Maanomistajilla on täysi oikeus käyttää omia maitaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Aurinkopuiston rakentaminen ja puhtaan energian tuottaminen voi olla hyvä vaihtoehto huonosti kannattavalle ruuan tuotannolle. On kuitenkin syytä esittää kysymys, miksi aurinkosähkön tuotanto parhaillakin pelloilla voi kannattaa viljelyä paremmin. Ruoka on energiaan verrattuna pitkälle jalostettu tuote. Yksi selitys on, että ruokaa on helppoa kuljettaa ympäri maapalloa, mutta sähkön siirto halpojen tuotantokustannusten alueilta ei ole helppoa tai halpaa. Kannattaa muistaa, että myös sähkön hintaan liittyy epävarmuuksia. Nyt kannattavilta vaikuttavat hankkeet eivät välttämättä ole sitä tulevaisuudessa, jos sähkön hinta romahtaa.

Nopeasti laajeneva uusiutuvan energian tuotanto aiheuttaa investointitarpeita sähköverkkoihin. Nykyinen lainsäädäntö suosii kotitalouksien omaa pientuotantoa, mutta voi aiheuttaa paineita muutenkin korkeisiin sähkönsiirtomaksuihin. Parhaat paikat aurinkopaneeleille ovat kuitenkin kattojen päällä ja muissa valmiiksi rakennetuissa ympäristöissä. Ainutlaatuisia luontoympäristöjä tai parhaimpia peltoaukeita ei paneelien alle kannata haudata. Sähköä ei voi syödä, niin välttämätöntä kuin se muuten onkin.