Kalleudestaan ja huomattavasta tuen tarpeestaan huolimatta tuulivoima kuuluu jatkossa keskeisenä osana Suomen energiastrategiaan. Tuulienergian tuotannon nosto kuuteen teravattituntiin vuoteen 2020 mennessä tarkoittaa miljardien investointeja ja suurta maiseman muutosta rannikoiden lisäksi myös sisämaan tuulisilla alueilla.
Jos tuulivoiman tuki jatkuu poliitikkojen lupaamalla tavalla, tuulivoimala on hyvä bisnes. Innokkaita rakentajia ilmestyikin tukipäätösten jälkeen niin paljon, että hakemuksen ruuhkautuivat viime talvena elykeskuksiin.
Nyt lupahaun byrokratiaa on saatu helpotettua, ja hallitus on antanut lisärahaa hakemusten käsittelyyn. Tuulivoima etenee Suomessa vahvassa myötätuulessa.
Kiistoja se ei silti poista. Kaikki eivät huolisi tuulimyllyä naapurikseen. Voimala tarvitsee alleen vain pienen palan maata, mutta sen vaikutukset lähiympäristöön yltävät huomattavan kauas.
Tuulivoiman hyväksyttävyyden kannalta on tärkeää, että ristiriidat maanomistajien ja ympäristön asukkaiden kanssa sovitaan etukäteen.
Tässä hyvää esimerkkiä näyttäisi osoittavan parhaillaan pörssiin listautuva tuulivoimayhtiö Ilmatar. Sen aikeena on hakea sopu haittojen korvaamisesta lähikylille ja näin varmistaa riidaton rakentaminen (MT 2.11.).
Tuulivoiman tietä tasoittaisi myös selkeä ja yhtenäinen tapa määrittää korvaukset maanomistajille. Yleinen tapa on voimala-alueen vuokraus, mutta sekä maanomistajan että voimalayhtiön kannalta voisi olla kannustavaa, jos osa vuokrasta olisi sidottu tuotetun sähkön määrään.
Tuulivoimaa suositaan sen puhtauden ja Suomen ilmastotavoitteiden takia. Alan teollisuudesta odotetaan myös uutta vientivalttia.
Molemmat tavoitteet vaativat yhteiskunnan tukea. Samalla olisi varmistettava, ettei teknologian kehittämistuilla hankittu osaaminen valu ulkomaille yrityskauppojen mukana.