Ikääntyvien hoivasta on pystyttävä päättämään ‒ kyse on hyvinvointivaltion ytimestä

Edellisellä hallituskaudella puhuttiin paljon ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoidon hoitajamitoituksesta. Eduskunta päätti muuttaa vanhuspalvelulakia niin, että hoitajamitoitus nousisi vuoden 2023 joulukuussa. Nykyinen eduskunta päätti kuitenkin pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen esityksestä lykätä sitä neljällä vuodella vuoteen 2028. Hallitus perusteli esitystään muun muassa sillä, että henkilöstömitoituksen siirto helpottaa hyvinvointialueiden palvelujen järjestämistä.

Hoitajamitoitus on tärkeä asia, mutta se on vain osa ikääntyvien hoivaan liittyvistä kasvavista haasteista. Kesällä keskustelu vanhusten hoivasta sai uusia kierroksia, kun työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto totesi, että aikuiset lapset saattavat joutua ottamaan enemmän vastuusta ikääntyneistä vanhemmistaan joko taloudellisella tuella tai sitten hoitamalla heitä ainakin osittain itse. (HS 26.7.)

Murron mukaan vanhustenhoito tulee olemaan keskeisimpiä haasteita seuraavien kymmenen vuoden aikana, sillä suuret ikäluokat tulevat siihen ikään, jossa tarvitaan entistä enemmän ympärivuorokautista hoivaa. Jos talouskasvu ei käynnisty, eikä julkista taloutta saada tasapainoon, kasvaa Murron mukaan yksilöiden vastuu läheisistään lähes väistämättä.

Kysymys jakaa suomalaisia. E2-tutkimuksen toteuttaman Sukupolvibarometri -kyselytutkimuksen mukaan 45 prosenttia suomalaisista ajattelee, että heikon julkisen talouden vuoksi aikuisten lasten pitäisi ottaa enemmän hoivavastuuta ikääntyneistä vanhemmistaan. Yhtä suuri osuus on eri mieltä. (E2-tutkimus 28.1.)

Turun yliopiston sosiologian professori Mirkka Danielsbacka on Murron kanssa samaa mieltä, että on vääjäämätöntä, että ikääntyvien määrän lisääntyessä aikuisille lapsille tulee tavalla tai toisella enemmän hoivavastuusta. Asia on hänen mielestään ristiriitainen, koska ihmisten halutaan pysyvän työelämässä mahdollisimman pitkään, ja naisia toivotaan perhevapailta nopeasti takaisin töihin. (Yle 22.8.)

Danielsbacka muistuttaa, että epävirallista apua annetaan Suomessa varsin paljon jo nykyisellään perheenjäsenten kesken ja siihen ollaan valmiita.

Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan professorin Teppo Krögerin mukaan hyvätuloisethan pärjäävät aina, sillä he voivat ostaa palveluita. Pieni- ja keskituloisilla ongelmat voivat hänen mukaansa kasvaa suuriksi ilman toimivaa mallia.

Sosiaalipolitiikan dosentin, Kelan entisen pääjohtajan Elli Aaltosen ja sosiaalityön emeritaprofessorin Anneli Pohjolan mielestä julkisen sektorin pitää kantaa vastuunsa ikääntyneiden hoivassa. He muistuttavat Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessaan, että Suomessa on jo nyt väestön kokoon suhteutettuna enemmän palkatonta hoivaa tekeviä kuin missään muualla Euroopassa. (HS 12.9.)

Luonteeltaan sitovaa omaishoitoa antaa Suomessa yli 350 000 suomalaista. Heistä 50 000:lla on virallinen omaishoitosopimus hyvinvointialeen kanssa. Jos omaishoito loppuisi, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laskelmien mukaan noin 60 000 hoidettavaa tarvitsisi ympärivuorokautista hoivaa. Se maksaisi 1,25 miljardia euroa.

Jos hoivavastuuta siirrettäisiin yhä enemmän omaisille, se kostautuisi Aaltosen ja Pohjolan mukaan heikentyvänä työllisyysasteena ja vähenevinä verotuloina.

Vaikka Murto sai paljon negatiivista palautetta puheenvuorostaan, on tärkeää, että hän nosti asian esiin. Suomessa on keskusteltava vakavasti, miten ikääntyvien hoiva tulevaisuudessa järjestetään. Pelkkä keskustelu ei riitä, vaan on tehtävä käytäntöön vietäviä päätöksiä. Tehtävä ei ole helppo, mutta tekemättäkään ei voi jättää. Kyse on hyvinvointivaltion ytimestä.