Maatalouden kriisituet ovat oire isosta ongelmasta

Sähkön rajun hinnannousun seurauksena eri puolilla Eurooppaa tehtiin kiireellä kuluttajille kriisitukipaketteja. Niin myös Suomessa, ja maataloudelle on luvassa myös omansa. Maatalouden kriisitukipaketti on jo toinen Ukrainan sodasta johtuva kriisipaketti vuoden sisällä. Tukea on arvosteltu muun muassa huonosta kohdentumisesta ja puuttumisesta markkinoiden toimintaan.

Kouvolalainen maanviljelijä Tommi Hasu totesi Helsingin Sanomien haastattelussa, että toistuvat kriisipaketit eivät ole oikea tapa hoitaa maatalouden kroonista kannattavuusongelmaa. Hänen mielestään toistuvat hyvää tarkoittavat kriisipaketit ovat elinkeinolle jopa haitallisia, koska ne vain pahentavat kriisiä. (HS 23.1.)

Suurimpia syitä maatalouden kannattavuuskriisin on Hasun mielestä, ettei maataloudessa ole kyetty samanlaiseen rakennemuutokseen kuin kaupassa ja elintarviketeollisuudessa. Etenkin kauppa on Suomessa poikkeuksellisen keskittynyttä ja suurten ketjujen neuvotteluvoima on suuri.

Kriisipaketit hidastavat Hasun mukaan maatalouden rakennemuutosta, koska ne pitävät pystyssä heikosti kannattavia tiloja, vaikka yritystoimintaan kuuluu myös toiminnan kaatumisen riski. Hasu sanoo ymmärtävänsä niitä viljelijöitä, jotka nyt ovat tukalassa tilanteessa. Silti muutos on hänen mielestään välttämätön. Koska tilojen koko on pieni, tilanne markkinoilla on epäsuhtainen. Viljelijät ovat hänen mielestään nyt torppareita, vaikka heidän pitäisi olla isäntiä.

Tilarakennetta suurempi ongelma Hasun mukaan on, että kriisituet estävät osaltaan sen, ettei maatalouden kannattavuuteen löydy markkinoilta ratkaisua. Miksi kauppa ja teollisuus maksaisivat viljelijöiden tuotteista enemmän kun ne voivat luottaa siihen, että valtio kuitenkin lopulta maksaa kriisitukea.

Hasu on oikeassa siinä, miksi markkinoilta ei saada lisää rahaa. Rakennemuutos on maataloudessa kuitenkin ollut viime vuosikymmeninä nopeaa, eikä vauhti näytä hidastuvan. Vuonna 2010 maatiloja oli Tilastokeskuksen mukaan yhteensä noin 50 500 ja viime vuoden ennakkotietojen mukaan tilojen määrä oli noin 43 500. Tilakoko on kasvanut, mutta tuotantomäärät eivät ole pienentyneet eikä tuottajien neuvotteluasema ole parantunut.

MTK:n puheenjohtajan Juha Marttilan mukaan tiedossa on, miten tuottajahintoja saataisiin nostettua ja markkinat toimimaan. Vähennetään tuotantoa ja annetaan Ruotsin mallin mukaisesti maatilojen ja elintarvikeyritysten mennä nurin. Sen seurauksena kotimaisista tuotteista tulee pulaa ja hinnat nousevat. Tämä kuitenkin vaarantaisi huoltovarmuuden.

Jos huoltovarmuudesta halutaan huolehtia, parempi vaihtoehto olisi Marttilan mukaan viennin lisääminen, koska se on edellytys nykyisen tuotantomäärän säilyttämiseen.

Maatalouden toistuvat kriisitukipaketit ovat oire laajemmasta ongelmasta, joka ei koske vain suomalaisia viljelijöitä. Kriisitukien tarve johtuu maatalouden pitkään jatkuneesta heikosta kannattavuudesta. Hyvinäkään satovuosina ei ole kyetty rakentamaan riittävän suuria talouspuskureita.

On selvä asia, että tuottajat haluavat tuotteistaan oikeudenmukaisen ja riittävän hinnan markkinoilta. Vaikka tuottajahinnat ovat nousseet, ne eivät kata nopeasti nousseista kustannuksia. Samaan aikaan ruuan kuluttajahinta on noussut niin, että monilla koitalouksilla on vaikeuksia selvitä ruokalaskusta.

Hasu on oikeassa, että ruokamarkkinoiden korjaaminen on välttämätöntä. Tilanne, jossa ruokaa ei kannata tuottaa eivätkä kuluttajat pysty sitä ostamaan, ei voi jatkua pitkään. Asian ympärillä on pidetty lukematon määrä seminaareja ja kokouksia ilman tulosta. Jos ruokamarkkinaa ei kyetä tervehdyttämään, kriisipaketteja alalla tarvitaan jatkossakin.