Presidenttikisa alkaa hahmottua – jako porvarillisen ja vihervasemmistolaisen Suomen välillä alkaa taas vahvistua
Tällä hetkellä kaksi pääehdokasta erottuu selvästi muista.Euroopan turvallisuuspoliittisen tilanteen kiristyminen ja Venäjän aiheuttama uhka näkyvät jo Suomen seuraavien presidentinvaalien asetelmassa. Kansainvälinen osaaminen korostuu entisestään. Tällä hetkellä kaksi pääehdokasta erottuu selvästi muista. Samalla blokkijako porvarillisen ja vihervasemmistolaisen Suomen välillä alkaa taas vahvistua.
Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn (kesk.) johtaa edelleen kisaa. Noin 20 prosenttia suomalaisista tukee hänen valintaansa presidentiksi vuoden 2024 vaaleissa. Kannoille on asettunut ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.), joka kerää 17 prosentin tuen (MT 15.8).
Ero seuraaviin on huomattava, mutta tässäkin joukossa turvallisuuspoliittinen asiantuntemus korostuu. Kokoomuksen entinen puheenjohtaja Alexander Stubb ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps.) ja selväsanaisena Venäjä-arvioitsijana tunnetuksi tullut Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola keräävät 5–6 prosentin kannatuksen.
Ennen tammikuussa 2024 pidettäviä presidentinvaaleja kansainvälinen tilanne todennäköisesti heikentyy entisestään. Suhde Venäjään on varmasti keskeinen osa ensi vuonna kiihtyvää vaalikamppailua.
Pekka Haavisto turvaa henkilöbrändiinsä puolueensa sijasta.
Rehn ponnistaa kisaan entisenä EU-komissaarina ja nykyisenä Euroopan keskuspankin sisäpiirin vaikuttajana. Haavistolle puolestaan ulkoministerin tehtävä takaa julkisuutta ja painoarvoa huolimatta tasavallan presidentin vahvasta asemasta turvallisuuspoliittisena johtajana.
Käytännön erot nykyisten kansansuosikkien painotuksissa ovat tässä vaiheessa vähäiset. Jos Rehn ja Haavisto lopulta ovat vaalissa loppusuoralla, esille nousevat todennäköisesti ehdokkaiden taustat ja arvopohjat.
Rehn saa kannatusta laajalti koko maasta, Haaviston kannatus on vahvinta vihreiden kannatusalueilla, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Siitäkin huolimatta, että hän on pyrkinyt erottautumaan omasta puolueestaan ulkoministerikautensa aikana oman vahvan henkilöbrändinsä turviin.
Kiinnostavaa on myös, löytävätkö kokoomus ja erityisesti sosialidemokraatit jostain valovoimaisen ehdokkaan kisaan mukaan.
Aikaa on vielä, mutta ei rajattomiin. Muutamien kukausien päästä ehdokkaiden olisi hyvä olla tiedossa, jotta kansan vakuuttamiseen näinä vakavina hetkinä jää riittävästi aikaa.
- Osaston luetuimmat
