Ruuan hinta on eri asia kuin ruuan todellinen arvo

Viime vuosien kriisit ovat muistuttaneet myös suomalaisia omavaraisuuden tärkeydestä. Lisäksi kyselytutkimusten mukaan kuluttajat arvostavat kotimaista ruokaa, mutta kauppa tarjoaa kuluttajille halvalla tuontiruokaa omilla merkeillään. Suurten kauppaketjujen ruuan myynnistä on vajaa 80 prosenttia kotimaista, tuonnilla ja omilla merkeillä painetaan kotimaisen ruuan hintaa alas.

S-ryhmän markkinoinnissa on nyt yhteispohjoismaista Coop-tuotemerkkiä. Valtaosa tuotteista on ulkomaista alkuperää.

Maaseudun Tulevaisuus selvitti, mikä on ruokakorin kotimaisuusaste, kun se täytetään kaupan omilla merkeillä. Vaikka selvitys oli suuntaan antava, lopputuloksena oli, että Coop-kori oli selvästi halvin, mutta samalla sen kotimaisuusaste oli heikoin. Kuudestatoista tuotteesta vain neljä oli valmistettu Suomessa. K-ryhmän Pirkka-tuotteissa kotimaisuusaste oli Coopia selkeästi suurempi. Pirkka-korin tuotteista kymmenen oli kotimaisia. (MT 17.5.)

Tuontiruuan halpuutta kotimaiseen ruokaan verrattuna ei voi laittaa viljelijöiden syyksi, koska tuottajahinnat eivät ole meillä korkeammat kuin lähimmissä kilpailijamaissa. Kuluttajahinnan erot syntyvät aivan jossain muualla.

Sekä S-ryhmä että K-ryhmä ovat kilpailulain mukaan markkinaosuutensa perusteella määräävässä markkina-asemassa. Käytännössä se ei ole näkynyt mitenkään. Kaupan valta elintarvikeketjussa kasvaa entisestään, kun hankintoja tehdään yhä suuremmilla yhteistyökuvioilla. Neljän Pohjoismaan yhteenlaskettu volyymi on aivan eri luokkaa kuin vain Suomen. Sen lisäksi, että hintoja painetaan alas, putoavat pienemmät elintarviketoimittajat pelistä pois.

Yhteispohjoismainen hankintarengas mahdollistaa toki sen, että myös suomalainen elintarviketeollisuudella on mahdollisuus saada tuotteittaan sitä kautta vientiin muihin Pohjoismaihin.

Halpuuttamisen huumassa ovat unohtuneet muun muassa huoltovarmuus, ruokaturva ja huoli tuotannon vastuullisuudesta. Unohtunut on myös, että ruuan hinta ei ole sama kuin kotimaisen ruuan arvo.