Vapaata keskustelua ovat Suomessa yhä enemmän alkaneet häiritä epämääräiset vihanilmaukset ja suoranaiset uhkaukset keskustelijoita kohtaan. Niistä ovat kärsineet muiden muassa monet poliitikot ja tutkijat.
Vakavana seurauksena osa vaikuttajista ja asiantuntijoista on sulkenut suunsa. Osa taas on uhkausten vuoksi alkanut vältellä aiheita, joista voi seurata vihamielistä palautetta.
Vihapuheille alttiita aiheita ovat olleet muun muassa vähemmistöjen oikeudet, maahanmuutto, turkistuotanto, kaivosala ja suurpetopolitiikka. Viimeksi tällä viikolla joukko suomalaisia on joutunut vakavien uhkausten kohteeksi oman äidinkielensä ruotsin vuoksi.
Yhteistä vihanilmauksille on ollut se, että ne esitetään lähes poikkeuksetta nimettöminä. Internet lukuisine foorumeineen on tehnyt tällaisesta uhkailusta helppoa.
Ilmiö on erittäin huolestuttava. Se rapauttaa keskustelun ja vaarantaa kansanvallan toteutumisen. Vihapuhetta ei voi perustella sananvapaudella, vaan se pikemminkin rajoittaa sananvapautta merkittävästi.
Niin kutsutulla sosiaalisella medialla on lukuisat hyvät puolensa. Sen ongelma voi kuitenkin olla, että keskustelua käydään vain samanmielisten kesken.
Usein tällaisessa ”kaverijoukossa” tullaan vakuuttuneiksi oman asian oikeutuksesta. Verkon sammioissa vesi käy sameaksi – muiden mielipiteet koetaan vääriksi, eikä omaa kantaa tarvitse perustella.
Internet palveluineen on loistava viestintäkanava. Kansalaisyhteiskunnan kannattaa puolustaa sitä alhaista ja rikollista toimintaa vastaan.
Netissä nimettömänä esiintyminen ei ole ongelma, vaan se, mihin nimettömyyttä käytetään. Viha, loukkaaminen tai uhkailu on otettava vakavasti, riippumatta siitä, missä niitä esitetään.