Kun kohu on päällä, Mykkänen iskee – rytäkässä metsänomistajat sysättiin tylysti syrjään

Nopeudestaan kuuluisa ympäristöministeri Kai Mykkänen (kok.) vei hankkeensa raakkujokien 50 metrin suojavyöhykkeestä läpi ennen kuin hänen oma puolueensakaan ymmärsi, mitä on tapahtumassa.

Kun vauhti on päällä ja kohu parhaimmillaan, Mykkänen käytti tilaisuuden hyväkseen. Hän kutsui koolle kokouksen, jossa mediamylläkän pelästyttämä metsäteollisuus lähti kiltisti ministerin osoittamaan suuntaan.

Lisäharkintaankin olisi ollut nyt aikaa. Raakuista ovat huolissaan kaikki, mutta muun muassa omaisuuden suoja heitettiin tässä rytäkässä sujuvasti sivuosaan – siitäkin huolimatta, että ministerin oman poliittisen viiteryhmän voisi odottaa olevan tästä asiasta erityisen kiinnostunut.

Myös yksi merkittävä osallinen oli Mykkäsen pöydästä maanantaina poissa.

Metsänomistajien etujärjestöä MTK:ta ei kelpuutettu kutsuttujen listalle, vaikka juuri metsänomistajien omaisuuteen päätettiin puuttua.

Vahvin epäilys ympäristörikkeistä on tässä tapauksessa juuri teollisuudella ja korjuuyhtiöillä, mutta toiminta tapahtuu metsänomistajien mailla.

Juuri heidän omaisuudellaan raakkuja on suojeltu tähänkin asti.

Kun raakkuesiintymien läheisyydestä on nyt ministeriön ja metsäyhtiöiden omilla päätöksillä pidättäydytty ostamasta puuta , metsänomistajille tiedossa on merkittäviä menetyksiä.

Mykkäsen mukaan taloudellisten tappioiden käsittely jää puukaupan osapuolten huoleksi. Valtion rahaa hän ei tähän luvannut.

Käytännössä ministerin kanta tarkoittanee sitä, että raakkuesiintymien läheisyydessä metsiä omistavat kärsivät maanantain päätöksen aiheuttamat tappiot itse.

Jo ennestään monia metsänomistajia on kismittänyt ympäristöministeriön ajama kanta merkittävien luontokohteiden salaamisesta myös maanomistajilta.

Käytännössä ne tulevat metsänomistajan tietoon vasta hänen tehdessään metsänkäyttöilmoituksen hakkuita aloitettaessa.

Menettely pitää sisällään epäilyksen metsänomistajien vastuuttomuudesta. Jos metsänomistajiin ei tässäkään asiassa luoteta, vastakkainasettelulle luodaan aivan turhaan pohjaa.

Hallituksen olisikin syytä pohtia, kuinka usein metsänomistajilla kannattaa pyyhkiä pöytää.

He ovat vastuullista väkeä, jotka omaisuudellaan mahdollistavat paitsi luontoarvojen säilyttämisen myös taloudellisen hyödyn aikaansaamisen koko maan hyväksi.

Mykkäsen toiminta on nyt ylittänyt politiikan normaalin aikataajuuden.

Ensimmäisiä herääjiä hallituspuolueista olivat Pauli Aalto-Setälä (kok.) ja Rkp:n Christoffer Ingo, jotka sentään huomasivat maanomistajan korvausten puuttumisen (Yle 10.9). Petri Huru (ps.) suhtautui kriittisesti koko hankkeeseen.

Kiinnostavaa on, ettei maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) näytä havahtuneen asiaan lainkaan.

Metsänomistajien kiukku on myös viime kädessä pääministeri Petteri Orpon asia. Hän on vastuussa kokoomuksen kannatuksessa vielä silloinkin, kun käänteissään nopea Mykkänen saattaa johtaa jo Espoon kaupunkia.