Oman tilan tietoja ei kannata jakaa kenelle tahansa – kieltäytyminen voi silti olla vaikeaa

Viime vuosina on ollut muodikasta puhua datataloudesta. Maailman suurimmat ja vaikutusvaltaisimmat yritykset käärivät voittonsa ihmisten tietoja myymällä. Erilaiset ihmisten käyttäytymistä ja yritystoimintaa koskevat tiedot ovat rahaan verrattavaa datatalouden valuuttaa. Arkaluonteisten tietojen perässä ovat tunnetusti myös rikolliset ja valtiolliset toimijat. Vähemmän keskustelua on käyty siitä miten paljon tietoja jaetaan tai kannattaa jakaa omien yhteistyökumppanien kanssa.

MT kertoi perjantaina (MT 22.1.), että Atria pyytää ainakin osaa sianlihantuottajistaan kertomaan maatilan tilinpäätöstietoja yhtiölle. Atrian mukaan tietojen luovuttaminen on viljelijöille vapaaehtoista. Kilpailusyihin vedoten yhtiö ei kerro kuinka tarkkoja taloustietoja tiloilta pyydetään. Atrian mukaan tietoja käytetään koko tuotantoketjun tehokkuuden ja talouden kehittämiseksi. Kilpailija HK Foodsin mukaan tarkempia taloustietoja kysellään vain yhtiö on osallistumassa rahoittajana tilan investointihankkeeseen. Tuottajien huoli näissä tilanteissa on, että lihatalot saavat selville omien tuottajiensa tuotantokustannukset, ja voivat käyttää tietoa hyödykseen hinnoittelussa. Tuottajaomisteisten yritysten kohdalla tuottajien ja yritysten edut ovat periaatteessa yhtenevät. Käytännössä näin ei jokaisen tilan kohdalla aina kuitenkaan ole. Ongelmia voi aiheuttaa varsinkin lihatalojen kaksoisrooli eläinluotottajana ja teuraseläinten ostajana. MTK:n liha-asiantuntija Mari Lukkariniemi kertoo törmänneensä tilanteisiin, joissa maatiloilta pyydetään tietoja, joita he eivät haluaisi antaa. Kieltäytyminen näissä tilanteissa on usein tuottajalle vaikeaa.

Maatiloilla kertyy monenlaista tietoa lohkokirjanpidosta, viljavuustiedoista, talouskirjanpidosta aina oman sääaseman tai eri koneiden keräämiin tietoihin. Tilalla kertyvä data kiinnostaa ja siitä ollaan valmiita maksamaan. Esimerkiksi viljan ostaja voi luvata euron tai kaksi siitä, että saa käyttöönsä viljelyhistorian. Kun riittävän moni yksittäinen tila jakaa liiketoimintaa koskevia kriittisiä tietoja, tiedon kerääjä kykenee muodostamaan kokonaiskuvan esimerkiksi tarjonnasta. Harva edes tiedostaa, että nykyaikaiset maatalouskoneet, lypsyrobotit ja tuotannonohjausjärjestelmät välittävät koko ajan tietoa toiminnastaan laitteen valmistajille ja palveluntarjoajille.

Euroopan unionissa on pyritty vahvistamaan ihmisten oikeuksia tietoihinsa. Syyskuussa sovellettavaksi tuleva datasäädös parantaa myös alkutuottajan asemaa. Luken tutkijan Pasi Suomen mukaan asetuksen nojalla tuottaja pystyy hallitsemaan datansa käyttöoikeuksia. Samoin viljelijä voi vaihtaa pilvipalveluntarjoajaa ja nykyisen palveluntarjoajan pitää toimittaa viljelijän data uuteen pilvipalveluun. Viljelijä voi myös vaatia, ettei sopimusaikana kertyviä tietoja käytetä eteenpäin (MT Suomalainen Maaseutu 22.1.). Tietosuojaan liittyvät asiat ovat usein monimutkaisia. Ne eivät ole päällimmäisenä mielessä muutenkin kiireisessä yrittäjän arjessa. Toteutuneista riskeistä on kuitenkin kertynyt jo valitettavan paljon esimerkkejä. Samalla tiedonkeruu eri järjestelmistä mahdollistaa oman yritystoiminnan kehittämisen ja tehokkuuden parantamisen. Datataloudesta on tullut osa myös maaseudun yrittämistä. 0saamisen ja yritystoiminnan johtamisen merkitys korostuu entisestään.