Saavatko ruokatalot liikaa tietoa tuottajilta? Lihatalojen kaksoisrooli mietityttää
Onko maatilan tietojen jakaminen järkevää, jos vastapuoli pystyy niiden perusteella laskemaan tilan tuotantokustannukset, tutkija pohtii.Tilaajalle
Maatalousyrittäjän on syytä miettiä tarkkaan kenelle antaa luvan käyttää maatilalla kertyvää dataa, muistuttaa tutkija Pasi Suomi Luonnonvarakeskuksesta. Kuva: Jaana Kankaanpää, Johannes Tervo, koonnut: Jarkko SirkiäMT:n lukijaltaan saaman vinkin mukaan Atria pyytää ainakin osaa sianlihantuottajistaan kertomaan maatilan tilinpäätöstietoja Atrialle.
Atria vahvistaa MT:lle erilaisten tietojen keräämisen, mutta kommentoi asiaa muutoin niukasti. Atrian mukaan tietojen luovuttaminen on viljelijöille vapaaehtoista.
Vinkinantaja pitää käytäntöä tuottajien kannalta ikävänä.
Hän katsoo, että Atria lihanostajana saa siinä liikaa informaatiota esimerkiksi tilojen tuotantokustannuksien rakenteesta ja pystyy hyödyntämään sitä muun muassa tuottajahintoja päätettäessä.
”Atria kantaa vastuuta ja huolta koko ketjunsa menestyksestä ja seuraa aktiivisesti tärkeän sidosryhmänsä taloudellistakin menestystä.” Hanne Kortesoja
Atria vetoaa kilpailusyihin, eikä halua kommentoida esimerkiksi sitä kuinka tarkkoja taloustietoja tiloilta pyydetään ja mihin tietoja tarkalleen käytetään.
Atria ei myöskään kerro koskeeko taloustietojen kerääminen millaista osaa sikatiloista ja kerätäänkö taloustietoja myös nauta- ja broileritiloilta.
”Atria kantaa vastuuta ja huolta koko ketjunsa menestyksestä ja seuraa aktiivisesti tärkeän sidosryhmänsä taloudellistakin menestystä”, vastaa viestintäjohtaja Hanne Kortesoja sähköpostitse.
”Siihen kuuluu erilaista tuotannon ja talouden dataa, joka on ketjumme sisäistä tietoa. Kilpailusyistä emme halua avata asiaa enempää.”
”Tietoa käytetään koko tuotantoketjun tehokkuuden ja talouden kehittämiseksi entistä paremmaksi. Tietojen jakaminen perustuu täysin vapaaehtoisuuteen”, Kortesoja sanoo.
”Sitä voi pohtia, että onko lihatalojen kaksoisrooli eläinluotottajana ja teuraseläimen ostajana hyvä.” Mari Lukkariniemi
MTK:n liha-asiantuntija Mari Lukkariniemi kertoo törmänneensä tilanteisiin, joissa maatiloilta pyydetään tietoja, joita he eivät haluaisi antaa. Kieltäytyminen näissä tilanteissa on usein tuottajalle vaikeaa.
Ymmärrettävä syy taloustietojen pyytämiseen voisi olla se, että lihatalo myy rehuja tai porsaita luotolla tuottajalle ja tilinpäätöstiedot kysymällä tarkistetaan tuottajan luottotiedot.
Näin toteavat MT:lle sekä Lukkariniemi että Suomen sikayrittäjien toiminnanjohtaja Ari Berg.
Luottoriskin hallinnan kannalta tilinpäätös on luotonmyöntäjälle ensisijainen keino selvittää onko luototettava yritys tai yrittäjä sellainen, jolle luottoa voi myöntää, Lukkariniemi toteaa.
”Sitä voi pohtia, että onko lihatalojen kaksoisrooli eläinluotottajana ja teuraseläimen ostajana hyvä, jos tämä tiedonkerääminen johtaa tilojen välillä erilaisiin hinnoitteluihin”, Lukkariniemi sanoo.
Sikayrittäjien Berg toteaa, että osakeyhtiömuotoisilta maatiloilta tilinpäätöstietoja on saatavissa myös julkisista lähteistä.
Bergin tietojen mukaan Atria ei kysy tarkkoja taloustietoja kaikilta tuottajiltaan.
Berg pitää esiin noussutta kysymystä taloustietojen jakamisesta tärkeänä.
”Siinä voi olla hyviäkin puolia koko ketjulle, mutta käytetäänkö tietoja lihataloissa myös hinnoittelun pohjana on tärkeä kysymys.”
Tuotannon seuranta lihataloissa on vahvaa. Muun muassa porsasmäärät ja sikojen päiväkasvutiedot lihatalot saavat tiloilta tietoonsa.
MT tiedusteli myös HK Foodsista heidän tapojaan kerätä tietoa tuottajilta.
”HK Foodsilla on sopimustiloilleen normaalia luottotietoseurantaa ja tarkempia taloustietoja tarkastellaan, jos yhtiö on osallistumassa rahoittajana tilan investointihankkeeseen”, kertoo lihaliiketoiminnan johtaja Mikko Järvinen.
”Kestävyysselvitystä ja vastuullisuusasioiden seurantaa varten kysymme muun muassa ympäristöön liittyviä asioita 1–2 kertaa vuodessa.”
Tänään ilmestyneessä MT Suomalainen Maaseutu -lehdessä Luonnonvarakeskuksen tutkija Pasi Suomi sanoo, että maatalousyrittäjän on syytä miettiä tarkkaan kenelle antaa luvan käyttää maatilalla kertyvää dataa.
Tiedot ovat arvokkaita ja niillä tehdään bisnestä.
Maatiloilla kertyy monenlaista tietoa lohkokirjanpidosta, viljavuustiedoista, talouskirjanpidosta aina oman sääaseman tai eri koneiden keräämiin tietoihin.
”Eivät muutkaan yritykset anna omia kriittisiä tietoja tuotteiden ostajille.” Pasi Suomi
Tilalla kertyvä data kiinnostaa ja siitä ollaan valmiita maksamaan. Esimerkiksi viljan ostaja voi luvata euron tai kaksi siitä, että saa käyttöönsä viljelyhistorian, SM:n jutussa sanotaan.
”Onko tiedon jakaminen järkevää, jos vastapuoli pystyy niiden perusteella laskemaan tilan tuotantokustannukset”, Pasi Suomi miettii.
”Eivät muutkaan yritykset anna omia kriittisiä tietoja tuotteiden ostajille.”
”Sinisilmäinen ei kannata olla. Jokainen ruokaketjussa haluaa hallita tietoja, saada informaation haltuunsa.”
Kun riittävän moni yksittäinen tila jakaa liiketoimintaa koskevia kriittisiä tietoja, tiedon kerääjä kykenee muodostamaan kokonaiskuvan esimerkiksi tarjonnasta.
Se vahvistaa entisestään merkittävässä markkina-asemassa olevan yrityksen asemaa suhteessa tuottajiin, SM:n jutussa kerrotaan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
