Suomen ydinvoimapolitiikka on perinteisesti ollut käytännönläheistä ja kiihkotonta. Ydinvoima on nähty yhtenä luonnollisena osana energiapalettia ja Suomi onkin ollut ydinvoiman käyttäjänä ja kehittäjänä kansainvälisessä valtavirrassa.
Omat ydinvoimalamme ovat toimineet hyvin. Tämä kertoo hankintojen onnistumisesta. Suomalainen insinööritaito ja turvallisuusajattelu on ollut tärkeässä roolissa laitosten suunnittelussa ja käytössä.
Silti meilläkään ei ole voitu jättää huomiotta ydinvoimaan liittyviä suuria riskejä. Tshernobylin onnettomuus vaikutti kaikkialla maailmassa, ja uudet ydinvoimahankkeet pysähtyivät myös meillä.
Suuri ydinvoimaonnettomuus merkitsi paitsi ydinvoimateollisuuden alasajoa, myös turvallisuusajattelun uudistumista. Uudet ydinvoimalat rakennettaisiin paljon varmemmiksi paljon kalliimmalla.
Suomessa on tällä hetkellä neljä ydinvoimalaa, Fortumin kaksi Loviisassa ja TVO:n kaksi Olkiluodossa. Kaikki voimalat ovat käytettävyydeltään maailman huippua ja sähköntuotanto niissä on erittäin kannattavaa.
Lisäksi TVO rakentaa kolmatta suurta voimalaa Olkiluotoon. Ranskalaiselta ydinvoimayhtiöltä Arevalta tilattu projekti on viivästynyt jo viisi vuotta ja sen arvellaan valmistuvan aikaisintaan vuonna 2018.
Vanhasen hallitus antoi luvat kahdelle uudelle hankkeelle, Olkiluotoon rakennettavalle nelosvoimalalle ja Pyhäjoelle tulevalle Fennovoiman Hanhikivelle. Nämä hankkeet kuumentavat edelleen poliittista keskustelua.
Olkiluoto nelosen rakentajat ovat hakemassa rakentamisluvalle jatkoaikaa, koska edellinen projekti ei ole valmistunut aikataulussa. Fennovoima taas joutuu päivittämään lupansa omistussuhteissa tapahtuneiden muutosten vuoksi.
Nykyinen hallitus on sopinut, että uusia ydinvoimalupia ei myönnetä. Hallituksessa olevat vihreät on ilmoittanut myös, että puolue pitää molempia lupapäivityksiä uusina lupia. Jos ne myönnetään, vihreiden uskotaan lähtevän hallituksesta.
Olkiluodon lupahakemus ei ole muuttunut sisällöltään. Sen sijaan Fennovoimassa on tapahtunut paljon alkuperäisen luvan myöntämisen jälkeen.
Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori on linjannut, että Pyhäjoen voimalan enemmistön pitää olla suomalaisomistuksessa. Fennovoiman omistuksesta on tällä hetkellä venäläisen Rosatomin omistuksessa kolmannes ja Rosatom on myös tuleva laitetoimittaja.
Suomalainen omistus on liudennut, kun osa Voimayhtiö SF:n kaavailluista osakkaista ei lähtenytkään lopulta mukaan. Vapaavuori ilmoittikin viime viikolla, että suomalainen omistus tarkoittaa eurooppalaista omistusta.
Muodollisesti ministeri on oikeassa. Kun esimerkiksi Rautaruukki myytiin Ruotsiin, entisestä suomalaisesta yhtiöstä tuli ruotsalainen. Silti Rautaruukin, joka on yksi omistaja hankkeessa, tuotanto pyörii edelleen Suomessa.
Suurempi kysymys kuin linjanveto suomalaisen ja EU-omistuksen välillä on kysymys siitä, miten tämä enemmistö turvataan. Siihen pitää löytyä rahaa.
Jos hallitus luvan antaa, sillä pitää olla varmuus siitä, että omistus todella pysyy kotimaisissa käsissä. Tulevan energiapolitiikan kannalta ei voi olla viisasta, että Fennovoiman enemmistö menisi jossakin vaiheessa Rosatomin käsiin.
Kun kysymyksessä on strateginen teollisuudenala, on Suomessa lähdetty siitä, että ulkomainen yhtiö on vähemmistöomistaja. Ennen kuin Rosatom tuli kuvaan mukaan, ulkomainen kumppani oli saksalainen Eon, joka niinikään oli vähemmistöasemassa.
Fennovoiman puuttuvat omistajat on löydettävä kotimaasta, muutoin hanke pysähtyy. Jos suomalainen teollisuus haluaa varmaa sähköntuotantoa, sen on oltava myös itse panostamassa siihen. Ydinvoima ei koskaan ole pelkkä tekninen kysymys vaan siihen liittyy paljon strategisia näkökohtia.