Suosituin hallituspohja ei ole todennäköisin ‒ olisiko vähemmistöhallituksesta Suomen pelastajaksi?

Alkanut vuosi on vaaliton välivuosi. Kevään 2027 eduskuntavaalit alkavat kuitenkin jo konkretisoitua puolueiden ja ehdokkaiden suunnitelmissa. Hiljaiselo näkyy edelleen puolueiden kannatusluvuissa. SDP on vakiinnuttanut selkeän ykkösasemansa, kokoomus sinnittelee kakkosena. Keskusta ja perussuomalaiset kärkkyvät kolmatta sijaa. Taustakeskustelut mahdollisista hallituspohjista käyvät kuumina, vaikka julkisuudessa mihinkään ei haluta sitoutua.

Tuoreen MT-kyselyn mukaan suomalaisten selvät suosikit seuraavan hallituksen rungoksi ovat SDP ja keskusta (MT 12.1.). Tilanne ei ole juuri muuttunut sitten viime vuoden kevään. 37 prosenttia haluaisi nähdä hallituksessa kokoomuksen. Noin neljännes haluaa valtaan perussuomalaiset, vasemmistoliiton tai vihreät.

Kysely kertoo eri puolueiden hyväksyttävyydestä vallankäyttäjänä. Hallitusta ei kuitenkaan muodosteta suosituimmuuden perusteella. Hyvä esimerkki on RKP, joka saa vain 13 prosentin kannatuksen, mutta on siitä huolimatta lähes varmasti seuraavassakin hallituksessa.

Vaikka punamultapohja saa kansalaisilta suurimman tuen, se ei ole ykkösveikkaus seuraavan hallituksen pohjaksi. Keskustan ongelma on jo pitkään ollut, että puolue ei saa potentiaaliaan käännettyä todelliseksi kannatukseksi. Nykytilanteessa näyttää, että kokoomus olisi sitä suurempi myös vaalipäivänä. Siksi SDP:n ja kokoomuksen sinipunahallitus vaikuttaa edelleen todennäköisimmältä hallituspohjalta.

Politiikan polarisaatio on Suomessakin johtanut siihen, että mikä tahansa hallituspohja ei ole enää mahdollinen. Porvaripuolueiden on hyvin vaikea hyväksyä velkajarrusta pois jäänyttä vasemmistoliittoa mukaan. Keskusta ei halua vasemmistohallitukseen, eikä SDP halua yhteistyötä perussuomalaisten kanssa. Nykyisen hallituspohjan jatko taas näyttää erittäin epätodennäköiseltä.

Oikeastaan jäljelle jäävät perinteinen sinipunahallitus vihreiden ja RKP:n kanssa, sekä SDP:n, keskustan ja kokoomuksen yhteinen hallitus.

Vähemmistöhallitusta on Suomessa pidetty mahdottomana, vaikka muissa Pohjoismaissa ne ovat jo pitkään olleet arkipäivää. Vähemmistöhallituksen pelätään tarkoittavan heikkoa johtajuutta kriisien hallitsemassa maailmassa. Suomen ministeriövetoinen hallintokulttuuri tekee siitä myös käytännössä hankalamman toteuttaa kuin Ruotsissa, jossa pääministerin asema on keskeisempi.

Toisaalta vähemmistöhallituksen johtama parlamentaarinen valmistelu toisi pitkäjänteisyyttä talouspolitiikkaan. Enemmistöhallitukset ovat innokkaita perumaan edeltäjiensä päätöksiä. Perustuslaki antaa sinänsä väljät puitteet hallituksen muodostamiselle.

SDP:n johtoasemaa ei tunnu uhkaavan mikään. Kyllästyminen puheenjohtaja Antti Lindtmanin varovaiseen linjaan ja äänestäjien jääminen kotiin vaalipäivänä voi vielä päästää kilpailijat iskuetäisyydelle. Keskustan puheenjohtajalta Antti Kaikkoselta se vaatisi ärhäkämpää otetta ja selkeää talouspoliittista vaihtoehtoa.

Nykyinen pääministeri Petteri Orpo (kok.) on surkean taloustilanteen vanki, mutta kokoomus on ammattimainen vaalipuolue. Perussuomalaisten vaalikiriä ei voi sitäkään aliarvioida. Isot puolueet saattavat päätyä paikkamäärässä yllättävän lähelle toisiaan. Sitä vaikeampaa on hallituksen muodostaminen.

Vuosi on politiikassa tunnetusti pitkä aika ja nykyisessä maailmantilanteessa on hyvin vaikea ennustaa missä tunnelmissa eduskuntavaaleja käydään. Työttömyys, velkaantuminen ja hyvinvointipalvelut ovat kuitenkin lähes varmasti kansalaisia koskettavia asioita myös ensi vuonna.

Istuva hallitus toivoo hartaasti talouden käännettä, mutta aika alkaa käydä vähiin. Vaikka talous alkaisikin tänä vuonna kasvaa, EU:n ennätykseen noussut työttömyys ei ehdi merkittävästi helpottaa ennen vaalikeskusteluja.