Ääripäät hallitsevat keskustelua ‒ maltillisten puhetila jää ahtaaksi

Hallitus aloittaa tänään yhteisen, ensi vuotta koskevan budjettiriihen. Uusia säästöjä pitäisi löytyä aikaisemmin päätettyjen lisäksi miljardin euron verran. Helppoa se ei ole, ja hallituspuolueilla on ollut suuria näkemyseroja.

Julkisen keskustelun perusteella saattaisi luulla, että pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus on kaatumaisillaan syviin erimielisyyksiin. Mitään uutta riitely ei ole, ja säästöistä päästään nytkin sopuun, mutta keskustelun sävy on kärkevää.

Hallituksen taivalta on hiertänyt kesto-ongelma. Hallitus oli kaatumassa rasismikeskusteluun jo ennen kun varsinainen työ ehti edes alkaa.

Hallitus laati yhteisen rasisminvastaisen tiedonannon. Siitä on kaksi vuotta ja yhteinen suunta on edelleen pahasti hukassa. Rasimiskeskustelu on nousemassa jälleen hallituksen pöydälle.

Perussuomalaisten varapuheenjohtajan, kansanedustaja Teemu Keskisarjan esiintyminen viime keskiviikkona Ylen A-studiossa ei ollut hallituskumppaneiden mieleen. Oppositiopuolueista erityisesti vasemmistoliiton ja vihreiden edustajat pöyristyivät Keskisarjan maahanmuuttajapuheista.

Jo aiemmin viime viikolla valtiovarainministeri, perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra puhui maahanmuutosta erittäin kriittisesti, mutta eri sanankääntein kuin Keskisarja. Purra sanoi perussuomalaisten eduskuntaryhmän kesäkokouksessa muun muassa, että ”väestön vaihtuminen on hyvinvointiyhteiskunnan loppu”.

Pääministeri Orpo totesi, että Purra puhui omille joukoilleen. Keskisarjan puheita Orpo kommentoi selvästi turhautuneena. Hänen mukaansa Keskisarjan puheita tullaan käsittelemään hallituspuolueiden kesken sekä eduskuntaryhmien tasolla. (HS 28.8.)

Purran mielestä Keskisarja ei kommentoinut maahanmuuttajien ihmisarvoa paheksuttavalla tavalla, mutta kaikkia sananvalintoja hän ei pidä järkevinä.

On tärkeää, että maahanmuutosta keskustellaan, mutta tällä hetkellä keskustelua hallitsevat ääripäät. Toisten mielestä maahanmuutossa ei ole muuta kuin ongelmia ja toisaalta ongelmista puhuminen leimataan helposti rasismiksi.

Koska julkisuudessa ääripäät asetetaan vastakkain, on järkevän keskustelun aikaansaaminen vaikeaa. Tällaisessa tilanteessa ääripäät vahvistavat toisiaan, eikä rakentavalle ja ongelmien ratkaisemiseen pyrkivälle keskustelulle jää tilaa.

Rasisminvastaista tiedonantoa on meidän jokaisen hyvä soveltaa kaikkeen yhteiskunnalliseen ja muuhunkin keskusteluun. Tiedonannon mukaan vaikeistakin asioista on voitava keskustella: ”Ministereillä, kansanedustajilla ja muilla poliittisilla toimijoilla on erityisen suuri vastuu tässä – paitsi yhteiskunnallisen keskusteluilmapiirin luomisessa, myös siinä, että kunnioitamme toinen toistamme. Kärjistämisen ja vastakkainasettelun sijaan on etsittävä yhteistä suuntaa.”