Laki ei ole aina kiveen hakattu ‒ ilmastolaki kaipaa täsmennystä

Suomen ensimmäinen metsälaki säädettiin vuonna 1886. Lain tarkoituksena oli varmistaa, että hakkuun jälkeen metsä uudistuisi. Sisältö tiivistyy lauseeseen: ”metsää älköön hävitettäkö”.

Metsälakia on uudistettu sen jälkeen useasti tiedon lisääntyessä ja yhteiskunnan muuttuessa. Viimeksi lakia uudistettiin perusteellisesti vuonna 2013. Uudistuksessa lisättiin merkittävästi metsänomistajien vapauksia. Samalla myös heidän vastuunsa lisääntyi. Ainakin uudistamisen osalta vastuu on jäänyt osin kantamatta.

Nyt maa- ja metsätalousministeriössä halutaan palata vanhaan. Tarkoitus on muun muassa palauttaa metsänuudistamiseen liittyvä lakisääteinen taimikon perustamisilmoitus. Uudistamis- ja taimettumisilmoitus koskisi myös jatkuvaa kasvatusta. (MT 30.6.)

Vajaassa kolmasosassa uudistusaloista uudistaminen on tekemättä vielä kaksi vuotta päätehakkuun jälkeen. Koska metsien kasvun pelätään hiipuvan, harvennusohjeistukseen on tulossa muutoksia ja metsät voi jättää kasvamaan nykyistä tiheämpinä.

Metsien kasvun lisäämiseen tähtäävät toimet ovat sekä yhteiskunnan että metsänomistajien etu. Lisää kasvua tarvitaan myös ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Vaikka metsät kasvavat nykyään paljon enemmän kuin niitä hakataan, ovat metsät kokonaisuudessaan muuttuneet laskennallisesti päästöiksi. Metsien laskennalliset päästöt ovat nyt suuremmat kuin niiden kyky sitoa hiiltä.

Metsäteollisuus ry:n kansainvälisten ja EU-metsäasioiden päällikkö Maija Rantamäki muistuttaa, että voimassa oleva ilmastolaki perustuu laskelmiin, joiden mukaan noin 80 miljoonan kuution hakkuilla syntyisi noin 20 miljoonan tonnin hiilinielu vuodessa. Hakkuut ovat jääneet alle mallin, mutta uusimmissa laskelmissa metsät olisivat muuttumassa lähes kymmenen miljoonan tonnin vuotuiseksi päästölähteeksi. (Metsälehti 23.6.)

Metsälakia on uudistettu monta kertaa vastamaan muuttuneita olosuhteita. Sama pitäisi tehdä myös ilmastolaille. Suomen hiilineutraalisuustavoite vuoteen 2035 mennessä on laskettu suurelta osin metsien hiilinielun varaan. Luonnonvarakeskuksen tutkimusjohtajan Antti Asikaisen mukaan metsien rooli ilmastopolitiikassa on uusimman tutkimustiedon perusteella arvioitava uudelleen.

Mikään laki, edes ilmastolaki ei ole kiveen kirjoitettu, varsinkaan tilanteessa, jossa sen taustalla olevat laskelmat muuttuvat rajusti. Epävarmojen ja jatkuvasti muuttuvien laskelmien perusteella ei voi vaatia myöskään hakkuiden rajoittamista.