Tiedätkö, mitä on Puruveden muikku? Tuplasti D-vitamiinia sisältävän kalan voi syödä ruotoineen

Muikku on Suomen sisävesien tärkein kala, mutta muikkuja on monenlaisia. Pienen ja pehmeäruotoisen Kitkan viisaan useimmat tietävät, mutta Puruveden muikku on tuntemattomampi, ainakin muille kuin itäsuomalaisille.

Puruveden muikkua pyydetään Saimaan koillisosaan kuuluvasta Puruvedestä. Järvi on niin kirkasvetinen, että muikuista kasvaa vaalean hopeakylkisiä ja niiden D-vitamiinipitoisuus on kaksinkertainen muualta pyydettyihin muikkuihin verrattuna. Lisäksi ruodot ovat niin pehmeitä, että Puruveden muikut voi syödä ruotoineen päivineen, jolloin syöjä saa kaikki kalan kivennäisaineet.

Kymmenen vuotta sitten Puruveden muikku sai EU:n suojatun maantieteellisen nimimerkinnän. Nimisuoja tarkoittaa, että vähintään yhden seuraavista: tuotanto, jalostus ja käsittely, pitää tapahtua tietyllä maantieteellisellä alueella, josta johtuvat tuotteen laatu, maine tai muut ominaisuudet.

”En tiedä, kuka keksikään hakea nimisuojaa. Ei siitä ole suurta hyötyä ollut, jos ei haittaakaan”, lausuu savolaiseen tapaan maaseutumatkailuyrittäjä Janne Hänninen Savonlinnasta.

Hännisen Naaranlahden matkailutila sijaitsee Puruveden rannalla, ja Hänninen on pikkupojasta asti kalastanut enemmän tai vähemmän muikkua ja muutakin järvestä nousevaa kalaa.

Kalastus ja kalaruuat ovat Naaranlahden tilalle tärkeä osa matkailua, vaikkakin niiden merkitys on vähentynyt, kun venäläiset matkailijat ovat jääneet pois. Venäläiset kävivät kalareissuilla paljon myös talviaikaan.

Kesällä Hänninen ei itse juuri ehdi muikkuverkoille, sillä kesällä verkkoja pitäisi kokea neljän tunnin välein – ”ettei kala mytkähdä” eli pehmene pilalle lämpimässä vedessä – mutta loka-marraskuussa Hänninen kalastaa ja säilöö saalista. Hän ostaa muikkuja myös nuottaporukoilta, joita Saimaalla vielä on, vaikka ammattikalastajien määrä on vähentynyt.

Hännisellä on lupa noin kolmellekymmenelle verkolle. Kysymykseen suurimmasta saaliista hän naurahtaa. ”On vähän kuin poroisännältä kysyisit, kuinka monta poroa hänellä on. Minä olen tyytyväinen, kun asiakas saa kalaa.”

Asiakkaita varten Hännisellä on tarjota vaikkapa mato-onkia, mutta jos ongella kehuu saaneensa muikun, niin voi olla varma, että se on salakka. ”Muikkuparvet uivat kesällä selkävesillä. Vasta syksyllä ne nousevat kutemaan matalampaan. Eivätkä ne syö matoja, vaan planktonia.”