Syötävät kukat ovat tulleet jäädäkseen, uskoo puutarhayrittäjä – hämmästelyä herättää erityisesti suolaheinältä maistuva lautasen väriläiskä

Kovinkaan monta vuosikymmentä ei ole siitä, kun suomalaiset jättivät annoksen päälle asetellun persiljanlehden syömättä. Kukkien syöminen olisi tuntunut monesta varmasti käsittämättömältä ajatukselta.

Asennemuutosta alkoi olla ilmassa 1990-luvulla, kertoo Ahlbergin puutarhan yrittäjä Minna Tengvall Sipoosta. Tengvall ja hänen miehensä Kaijus Ahlberg olivat tuolloin aloittelevia puutarhayrittäjiä, ja samaan aikaan julkisuudessa esiintyi kokki Mirja von Knorring, joka puhui kukkien ja yrttien puolesta.

Tengvall huomasi nopeasti, että puutarhan asiakkaat alkoivat kysellä von Knorringin mainostamien syötävien kukkien perään. Puutarha päätti vastata kysyntään, ja ensimmäisinä syötävinä kukkina valikoimiin päätyivät orvokki ja krassi.

Nykyään Ahlbergin puutarhalla on valikoimissaan monenlaisten vihannesten ja yrttien lisäksi kymmeniä syötäviä kukkia. Tengvallin mukaan puutarhan filosofiana on, että heillä myydään vain syötävää ja vain luomua.

Kukat lähtevät puutarhalta erityisesti ravintoloiden käyttöön, mutta myös tavalliset kuluttajat käyvät puutarhalla ostoksilla. Tengvallin mukaan osa asiakkaista ajelee paikalle useiden maakuntien päästä.

Kukkia myydään sekä valmiiksi rasioihin pakattuna että ruukuissa.

”Suosittelemme, että ruukku istutetaan vaikka omalle parvekkeelle tai terassille, koska silloin siitä saa koristetta ja syötävää pitkäksi aikaa”, Tengvall kertoo.

Vaikka syötävät kukat ovat yleistyneet jo vuosikymmenten ajan, kaikki eivät niitä uskalla edelleenkään maistaa.

”Ihmetteleviä kommentteja kuulee säännöllisesti, siis sellaisia, että kuka kukkia mukamas syö”, Tengvall kertoo.

Hän kuitenkin uskoo, että syötävät kukat ovat tulleet jäädäkseen – tai oikeastaan pitäisi sanoa, että kukat ovat tehneet paluun lautasille ja juomalaseihin.

Vielä muutama sukupolvi sitten oli nimittäin tavallista kerätä voikukkaa ja muita luonnonkukkia, Tengvall muistuttaa. Eikä tarvitse matkustaa paljoakaan Suomesta etelään, kun ruusu alkaa olla yleinen mauste leivonnassa ja erilaiset kukilla maustetut yrttiteet suosiossa.

Syötävät kukat osuvat moneen tämän hetken ruokatrendiin, Tengvall pohtii. Ensinnäkin ruoka on alettu nähdä muunakin kuin polttoaineena. Koska ihminen tunnetusti syö myös silmillään, kauniisti katettu ruokailuhetki saa todennäköisemmin pysähtymään ruuan äärelle.

Toiseksi syötävistä kukista ei jää jäljelle roskia, toisin kuin erilaisista koristeeksi tarkoitetuista muoviesineistä. Lisäksi kukissa ei ole lisä- tai väriaineita, toisin kuin useissa nonparelleissa ja strösseleissä.

Syötävissä kukissa paino on sanalla ”syötävä”, sillä kaikki kukat eivät suinkaan kelpaa ihmisravinnoksi. Jos kukkia päättää itse kerätä tai kasvattaa syötäväksi, kasvupaikan pitää olla puhdas, eikä torjunta-aineita pidä käyttää.

Ruusut, orvokit, kehäkukat, ruiskaunokit ja ruohosipulinkukat ovat nykyään suhteellisen yleisiä näkyjä esimerkiksi ravintoloiden annosten koristeena, ja niitä osataan Ahlbergin puutarhaltakin kysellä. Hämmennystä puolestaan tuntuu Tengvallin mukaan herättävän begonia, jonka maku on suolaheinämäinen.

Jos haluaa aloittaa kukkien käytön ruokapöydässä matalalla kynnyksellä, Tengvall vinkkaa laittamaan vesikannuun laventelinoksan tai kääpiösamettikukkaa. Tällöin kannusta tulee erityisen kaunis, ja lisäksi vesi saa pienen makuvivahteen.