Mitä, jos muoviin pakatun ruuan aika on ohi?

Keskustelu mikro- ja niitäkin pienempien nanomuovipartikkeleiden mahdollisista terveyshaitoista sähköistyi, kun italialainen tutkijaryhmä kertoi maaliskuun alussa havaintonsa pienten muovihiukkasten ympärille kertyvistä plakkikertymistä.

Arvostetussa tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan kaulavaltimoista tavatut mikromuovikertymät saattavat ennakoida aivohalvauksen, sydäninfarktin ja jopa kuoleman riskiä.

Aiemmin olin suhtautunut mikromuovien riskeihin olankohautuksella, koska lähtökohtaisesti muovit ovat kemiallisesti varsin pysyviä. Niiden molekyylirakenne on niin suurikokoinen, että niiden kulkeutuminen elävien organismien solukalvojen läpi on erittäin epätodennäköistä

Huoli mikromuoveista nosti mieleen kännyköihin liitetyt terveysuhkat, joiden huipentuma oli Italian korkeimman oikeuden päätös vuodelta 2012. Siinä matkapuhelimen käytön katsottiin olleen yhteydessä liikemies Innocente Marcolinin syövän syntyyn. Sittemmin tuo tuomio on käytössä olevan datan valossa osoittautunut aiheettomaksi, eikä juuri kukaan enää puhu kännyköiden ja syövän yhteydestä. Kaikki terveysuutiset eivät ole totta.

Siitä huolimatta olen varotoimenpiteenä ryhtynyt lämmittämään mikroaterioita lautasilla muovipakkauksen sijaan. Kaiken varalta, vaikka en tiedä onko juuri elintarvikemuoveja syyttäminen plakkikertymistä.

Muovipakkauksille on kehitetty vuosia korvaavia puupohjaisia vaihtoehtoja. Niiden yleistymisen pullonkaulaksi on noussut korkea hinta.

Jos puupohjaiset ruokapakkaukset osoittautuvat muovisia turvallisemmiksi, ne voivat olla yksi keino nostaa metsäteollisuuden jalostusarvoa. Silloin keskustelu mikromuoveista kääntyy suomalaisten eduksi.