Tällä kertaa ei pakastimessakaan ole jaettavaa ruokaa, toteavat Koivuhaka-seura ry:n puheenjohtaja Irja Manninen ja Hyvän Mielen torin työntekijä Mona Abd. Kuva: Esko Keski-Vähälä
Kokkolan lähiöön ruoka-apua tulee vähemmän kuin ennen, tarve kasvaa: ”Olen kateellinen”, sanoo työttömien yhdistyksen puheenjohtaja
Alkuvuonna edessä ovat laihimmat kuukaudet ruoka-avussa. Kuntien keskuskeittiöt jakavat entistä enemmän ylimääräistä ruokaa.Tilaajalle
Koivuhaka-seura ry:n puheenjohtaja Irja Manninen (vas.), työntekijä Mona Abd ja Kokkolan työttömät ry:n puheenjohtaja Johanna Laakso asettelevat päivän jaettavan esille Koivuhaan palvelukeskuksessa Kokkolassa. Tiistain ruokajakoon ei saatu lahjoituksia. Laakso otti mukaan jouluksi saatuja lahjoituksia. Kuva: Esko Keski-VähäläRuoka-apua jakavat seurakunnat ja yhdistykset ovat kovilla. Jaettavan ruuan määrä vähenee mutta samalla avuntarve kasvaa.
Avuntarvitsijoiden määrä on jatkanut kasvuaan jo lähes neljä vuotta peräkkäin, kertoo Ruoka-apu.fi-palvelun projektipäällikkö Jenni Passoja.
67 prosenttia elokuussa julkistettuun tilannekatsaukseen vastanneista kertoi jaettavan ruoan vähentyneen vuoden aikana.
”On korkea kynnys sanoa vieraalle ihmiselle, että nälkä olisi.” Johanna Laakso
Kokkolassa työttömien yhdistyksen jakama ruoka on muuttunut ja paljon, kertoo Kokkolan työttömät ry:n puheenjohtaja Johanna Laakso.
Yhdistyksen jakoon saama ruoka on vähentynyt. Vielä kesällä 2021 ruokaa tuli niin paljon, että kaikkea ei saatu jaettua.
”Sitä jäi monta laatikollista. Loput menivät eläinten ruoaksi.”
Aiemmin työttömien yhdistyksellä oli aina ruokaa pakastimessa siltä varalta, että joku tuli kertomaan, että jääkaapissa on vain valo.
”Se oli periaatteemme, että aina on jotain antaa, jos joku tulee pyytämään. On korkea kynnys sanoa vieraalle ihmiselle, että nälkä olisi.”
”Sitten se meni siihen, että meilläkin oli paikat ihan tyhjinä.”
Myös laatu on Laakson mukaan muuttunut huonompaan suuntaan. Perunat vihertävät, leivät ovat välillä homeessa.
Jaettava ruoka on Laakson mukaan erilaista kuin esimerkiksi Tampereella tai Hurstin jaoissa Etelä-Suomessa.
”Olen kateellinen isojen kaupunkien valikoimista. Sehän on kuin olisi käynyt kaupassa. Siellä ei ole nuukahtaneita basilikapuskia eikä kuivahtaneita leipiä vaan kunnon ruokaa.”
”Meiltä ei saa koskaan kahvipaketteja, kananmunia eikä lihapaketteja.”
Laakson mukaan leipää tuli ennen yllin kyllin, nyt sitäkään ei välillä saada.
”Ihmiset on hyvin eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, millä paikkakunnalla sattuvat asumaan.”
”Ihmiset on hyvin eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, millä paikkakunnalla sattuvat asumaan.” Johanna Laakso
Kokkolassa eniten ruoka-apua jakaa Helluntaiseurakunnan Hyväkello-ruokajako. Toiseksi suurin ruokajako on Koivuhaassa Hyvän mielen torilla, jossa yhteistyötä ovat tehneet Koivuhakaseura ja Kokkolan Työttömät ry.
Seurakunnan jaossa käy noin 300 ja työttömien yhdistyksen jaossa 50 ihmistä päivässä.
Helluntaiseurakunta hakee hävikkiruokaa kaupoista ja tehtailta. Työttömien yhdistys saa seurakunnan jaosta yli jääneet ruuat ja sen, mitä kaupoista saa jakopäivänä.
Hävikkiruuan määrää ovat vähentäneet kauppojen tarkempi suunnittelu, Ukrainan sodan laukaisema energiakriisi ja kova hintojen nousu, mikä on lisännyt esimerkiksi punalaputettujen ruokien kysyntää.
”Punalaputetut tuotteet ovat olleet viime vuosina ennätyksellisessä suosiossa – niitä ostamalla voi osallistua paitsi hävikkitalkoisiin, myös säästää rahaa ruokaostoksissa”, kertoo ympäristöpäällikkö Hanna Lehmuskoski K-ryhmästä.
Vapaaehtoistyöntekijä Maini Tarjama-Smedman antoi karamellipussin ukrainalaiselle Ninalle Kokkolan työttömien ruokajaossa tiistaina. Kuva: Esko Keski-VähäläK- ja S-ryhmä tavoittelevat ruokahävikin puolittamista vuoteen 2030 mennessä.
S-ryhmä on onnistunut painamaan myymättä jääneen ruuan osuutensa viime vuonna 1,23 prosenttiin, kun viisi vuotta sitten se oli 1,42 prosenttia. Vuoteen 2014 verrattuna myymättä jääneen ruuan määrä on pienentynyt 31 prosenttia.
”Tavoitteellisella toiminnallamme pienentää hävikkiämme ja edetä kohti hävikin puolittamista on ollut vaikutusta myös meiltä hyväntekeväisyyteen lahjoitettaviin määriin”, kertoo vastuullisuusasiantuntija Iida Lehtimäki S-ryhmän marketkaupasta.
K-ruokakauppojen ruokahävikin määrä on viimeisen viiden vuoden aikana vähentynyt ja myös ruoka-apuun ohjattu ruoan määrä on kiloissa on hieman vähentynyt.
Ruoka-apuun ohjatun syömäkelpoisen ruoan osuus on kuitenkin kasvanut, kertoo Lehmuskoski.
Taustalla on Lehmuskosken mukaan esimerkiksi jäteasetus, joka velvoittaa luovuttamaan käyttämättä jääneet syömäkelpoiset elintarvikkeet ensisijaisesti ihmisravinnoksi.
”Esimerkiksi helmikuu on hiljainen kuukausi.” Jouko Wörlin
Ruokaa jonottavien ihmisten määrä tuplaantui Laakson mukaan Kokkolassa kesällä 2022, kun ukrainalaiset sotaa paenneet ihmiset löysivät leipäjonot.
Laakson mukaan lapsiperheitä ja nuoria ihmisiä tulee koko ajan enemmän hakemaan ruokaa.
”Eivät he mihinkään ole vähenemässä. Tarve olisi kova.”
”On aika ikävä, jos heille ei ole ruokaa antaa tai jos tulee vain pari laatikollista jotain. Ja sekin vielä jotain kuivahtanut tai joskus jopa homeessa.”
Hyvän Mielen torin työntekijä Mona Abd valmistautui tiistaina avaamaan oven Kokkolassa Työttömien yhdistyksen ruokajaossa Koivuhaan palvelukeskuksessa. Ruokia ei jaeta valmiissa pusseissa vaan ihmiset pääsevät yksitellen valitsemaan, mitä ottavat. Kuva: Esko Keski-VähäläRuoka-avussa on vuoden alussa laihat kuukaudet, kertoo diakoni Jouko Wörlin Kokkolan helluntaiseurakunnasta.
”Kaupoissa hävikkiä tulee suhteessa liikevaihtoon. Esimerkiksi helmikuu on hiljainen kuukausi.”
Wörlin kertoo, että kauppojen lahjoitukset ovat viime aikoina vähentyneet mutta elintarviketehtaat ja leipomot ovat paikanneet tilannetta. Jakoon menevän ruuan laatu on hänestä pysynyt hyvällä tasolla.
Jos lahjoitusten määrä tippuu, seurakunta aikoo leikata jakokertojen määrää yhteen viikossa.
Ruoka-apu ei ole kunnan eikä hyvinvointialueen lakisääteinen tehtävä.
Laakso toivoo, että kunnat, hyvinvointialue ja yhdistykset saataisiin samaan pöytään miettimään, miten ruoka-avun vastuut ja rahoitus järjestettäisiin.
Kuuluuko asia hyvinvointialueen sosiaalipuolelle, josta annetaan harkinnanvaraista sosiaaliapua – vai kunnille, joiden tulee lain mukaan huolehtia kuntalaisten hyvinvoinnista?
”Julkinen puoli on vain luottanut siihen, että järjestöt hoitavat. Ei ole oikein, että kolmas sektori huolehtii tästä yksin. Julkisen puolen pitäisi huolehtia, että ihmisillä on edes jonkinlaista ruokaa.”
Yhdistykset hoitavat ruoka-apua haettavilla avustuksilla.
”Ruoka-apu kertoo yhteiskunnan valuvioista. Osa väestöstä putoaa yhteiskunnan suojaverkkojen läpi, ja ruoka-aputoimijat ottavat heistä koppia ruoka-avulla”, sanoo Passoja.
”Ruoka-apu kertoo yhteiskunnan valuvioista.” Jenni Passoja
Wörlin kaipaa kaupungin tukea ruoka-avun jakamiseen. Avustusta seurakunta ei ole saanut ikinä.
”Pakastimia pitää olla hirveä määrä, samoin kasseja, mihin ruuat pakataan. Polttoaineet maksavat. Se on huono bisnes, kun teemme näin paljon, emmekä saa mitään.”
Nyt ruokaa hakee neljänä päivänä ja jakaa kahtena päivänä viikossa 40 vapaaehtoista.
Esimerkiksi Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue Soiten ihmiset hakevat helluntaiseurakunnalta ruokaa tarvitseville.
Kaupungin tuella voisi palkata vastuuhenkilöitä. ”Se olisi halvempi kaupungille, jos se näin järjestäisi. Kukaan ei tee kaupungille töitä talkoilla.”
Ruoka-apu
Ruoka-apuun turvautuu Suomessa arviolta noin 200 000 ihmistä vuodessa.
Kirkon diakoniatyössä on jaettu pitkään ruokakasseja ja maksuosoituksia. 1990-luvulla ruokaa alettiin jakaa kadulla jonottajille ja yhteisöllisiä ruokailuja järjestää. Väliaikaiseksi hätäavuksi tarkoitettu toiminta yleistyi ja vakiintui.
Ruoka-apu on kehittynyt 30 vuodessa yhteisöllisempään suuntaan. Ruoka-aputoimijoilla on myös muuta toimintaa kuin ruoka-apua. Apua voi saada esimerkiksi lomakkeiden täyttöön.
Ruoka-apua jaetaan Ruokaviraston tietojen mukaan Suomessa 378 toimipaikassa. Ruokaa valmistetaan ja tarjoillaan 189 toimipaikassa.
Osa toimijoista valmistaa ruokaa ja jakaa ruokakasseja samassa toimipisteessä, jolloin ne kirjautuvat molempiin lukuihin mukaan.
Ruoka-aputoiminnan rahoitus vakinaistettiin viime vuonna. Apuun varataan valtionavustusta noin kolme miljoonaa euroa vuodessa.
Ruoka-apua järjestetään pääsääntöisesti vapaaehtoisvoimin. Ruoka-apu ei ole kuntien ja hyvinvointialueiden lakisääteinen palvelu, joten ruoka-avun toteutus on usein riippuvainen vapaaehtoistyöstä. Evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyöllä on ruoka-apua siellä, missä on seurakunta.
Lähteet: Ruoka-apu.fi, Ruokavirasto
Kaupoista saatavan hävikin vähentymistä on onnistuttu osittain paikkaamaan koulujen, keskuskeittiöiden ja ravintoloiden ylijäämäruoan jakamisella.
Kuntien keskuskeittiöiden ja koulujen ylijäämäruuan jakaminen kasvoi Passojan mukaan viime vuonna reippaasti.
”Monessa kunnassa on myös selvityksessä, että miten ylijäämäruokaa voi lahjoittaa eteenpäin.”
Kunta jakaa sekä keskuskeittiöstä ylijäänyttä ruokaa että kaupan hävikkiruokaa.
Inarin kunta aloitti ruoka-avun jakamisen 2020 kuntalaisten aloitteesta. Kunta jakaa sekä keskuskeittiöstä ylijäänyttä ruokaa että kaupan hävikkiruokaa.
”Kuuma ruoka keskuskeittiöstä jaetaan hakijoiden omiin astioihin tunnin sisään ruoan saapumisesta”, kertoo hyvinvointikoordinaattori Leena Korhonen Inarin kunnasta.
Ruokaa jaetaan joka arkipäivä ja sitä hakee päivässä 5–20 henkilöä.
”Jaettavan ruoan määrä riippuu siitä, kuinka paljon ruokaa on jäänyt keskuskeittiöltä. Lasten lempiruokapäivinä vähemmän ja sitten taas jos ei ole oikein ollut suosikkiruokaa, jää sitä enemmän jaettavaksi ruoka-apuna.”
Lapin hyvinvointialueen Laphan kuntouttava työtoiminta hoitaa pääsääntöisesti hävikkiruoan kuljetukset keskuskeittiöltä ja kaupasta kunnan osallisuuskeskukseen, jossa kunnan työntekijä jakaa ruoat.
Malli on Korhosen mukaan koettu toimivaksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
