Maahanmuuttajat ostavat näitä kaloja, joita moni kantasuomalainen suotta hyljeksii

Ruokamarketin tuorekalatiskin lohifileiden, puna-ahventen ja tonnikalojen viereen oli pinottu styroksiseen myyntipakkaukseen vaaksanmittaisia hopeakylkisiä kaloja. Kenties taas jotain eksoottisia etelän kaloja, kävi mielessä.

Piti ihan tarkastaa kumartumalla tiskin ylle. Särki, luki pakkausmuovin tarratulosteessa.

Ensiyllätys vaihtui ihmetykseksi: ostaako joku arvokalojen vierestä vaaksamittaisia särkiä? Nehän lentävät pilkkikalojen joukostakin ensimmäisenä kissankaloiksi.

Sen verran asia jäi vaivaamaan, että seuraavalla kauppareissulla pistäydyin samalla tiskillä tarkistamassa kalatarjonnan. Nyt siellä oli saman kaliiperin kaloja jälleen styroksipakkauksessa, mutta nyt ei särkiä.

”Norssi – merestä troolattu”, luki tarrassa. Taas sama ihmettely kuin särkien kohdalla. Ostaako joku norssia?

Muutama päivä myöhemmin tiskillä oli iso erä pieniä muikun näköisiä kaloja. Kuore, troolattu, luki tällä kertaa.Tarkempi pyyntipaikka Keski-Suomen ja Etelä-Savon rajalla sijaitseva Suontee.

Kuinka on mahdollista, että Norjan kassilohen ja Tyyneltä mereltä pyydetyn tonnikalan välissä myydään Suomessa kalalajeja, joita vain harvoin kalareseptien joukossa?

Asia vaivasi siinä määrin, että piti kysyä Malmin K-supermarketin kalamestarilta Aku Kiveltä, jonka hoidossa tiski oli.

Vastoin yleistä käsitystä vähäarvoisina pidetyt kalat tekevät hänen tiskillään kauppansa yllättävän hyvin. Siksi hän ottaa niitä myyntiin liki aina, kun niitä kalatukusta tarjotaan.

Kalamestarin mukaan särjen ja kuoreen kaltaista kalaa ostavat erityisesti maahanmuuttajat, joille kelpaa myös perkaamaton tai fileoimaton kala.

Ehkä yksi syy voi olla, että särkiin tai kuoreisiin ruokakaloina liitetyt ennakkokäsitykset eivät estä heitä ostamasta. Kenties pitäisi itsekin avartaa ruokakalan käsitettä seuraavan kerran kalatiskillä.

P.S. Seuraavana päivänä parinkymmenen kuorelaatikon erä oli kadonnut – kuka lie ostanut.