Pienellä kikalla suodatinkahviin saa aidot aromit ja laimeus katoaa

Kuvittele, että tekisit teetä vilauttamalla teepussia vedessä pikaisesti. Niinhän emme tee, vaan pussia huljutellaan hartaudella tai haudutetaan teepannussa pitkään.

Vaan kuinka on lempilapsemme kahvin laita? Ladomme muutaman mitallisen suodatinpussiin ja vetäisemme veden kahvista pikavauhtia läpi.

Varsin usein suodatinpussin laidalle jää jopa kahvia, joka on hädin tuskin ehtinyt kostua. Näin on varsinkin, jos keittää itselleen kahvia vähän, pari kolme kuppia.

Pannukahvi-ihmiset hehkuttavat, kuinka täydellinen kahvinmaku voi olla ja kuinka suodatinkahvista ei voi puhua samana päivänä.

He ovat osaksi oikeassa, mutta asiaan on varsin helppo ratkaisu. Idea ei ole minun vaan vanhan kansan, joka opasti tekemään asiat eri lailla. Pullikoin aikani vastaan, sitten kokeilin ja lopulta ihastuin.

Kikka on helppoakin helpompi. Kun keitin on siirtänyt vettä kahvisuppiloon kupillisen tai parinkin verran, napsauta keitin kiinni minuutiksi. Näin vesi ehtii imeytyä kunnolla kahviin. Napsauta keitin sitten uudelleen päälle.

Kun virrat katkaisee hetkeksi, vesi viipyy suppilossa paljon pidempään kuin valuttamalla vedet sukkana läpi. Suppilossa olevaa vettä voi myös sekoitella hetken, niin eivätköhän kahvista irtoa viimeisetkin aromit.

Näinhän toimimme myös myös mökillä, josta verkkosähkö puuttuu. Vettä kiehautetaan kaasulla ja sitten valutetaan suppilon läpi hitaasti. Laiturin ääressä sitten siunaillaan, kuinka kahvi maistuukin luonnossa niin paljon paremmalta kuin kotona.

Mökillä käsin suodattamalla tosin kahvi ehtii harmittavasti usein jäähtyä, ennen kuin termospullon korkki on kiinni.

Toinen kikka kahvin maun parantamiseen on jo työläämpi, ja siinä on itsellänikin parantamisen varaa. Kahvipannu kannattaisi pestä jokaisen käytön jälkeen.

Miltähän ruoka alkaisi maistua, jos sitä söisi päivä toisensa jälkeen lautaselta, jonka on käyttänyt pikaisesti vesihanan alla?