Kaitajärven tilasta on ensimmäiset tiedot 1700-luvulta. Päärakennus on peräisin 1800-luvulta, tosin moneen kertaan remontoitu. Kuva: Rami Marjamäki
Elämä voitti surun – Merja Kaitajärvi ryhtyi lammastilalliseksi
Merja Kaitajärvi koki raskaan menetyksen puolison kuoltua nuorena. Mutta uusi tulevaisuus odotti Haukkamaan kylässä Kaitajärven tilalla. Nyt, vuosia myöhemmin, hän viettää ravintolansa kymmenvuotisjuhlaa, pyörittää lammastilaa ja vuokraa mökkejä.TilaajalleRuovesi
Yleinen maailmantilanne, poukkoileva valtakunnanpolitiikka ja kasvava byrokratia rassaavat yrittäjää. ”Olisi ihanaa, kun saisi työrauhan”, Merja Kaitajärvi toivoo. 11-vuotias Nana-koira muutti Merjan luo kolme vuotta sitten ja on emännän hyvä kaveri metsällä. Kuva: Rami MarjamäkiVaikka Merja Kaitajärvi, 38, on aina ollut kova tekemään töitä – oli jo koululaisena illat ja viikonloput töissä – niin hän ei arvannut, että isona hänestä tulee yrittäjä ja vielä ravintola-alalle.
Ruoveteläinen Merja seurusteli lukioaikana kokkikoulua käyvän pojan kanssa ja oppi kokiksi ”vähän siinä siivellä”, suoritti jopa hygieniapassin. Lukion jälkeen hän opiskeli merkonomiksi ja meni konttoritöihin.
Maatilan emäntä Haukkamaan kylälle Merjasta tuli, kun kaksi yksin jäänyttä löysi toisensa. Marko-isäntä oli eronnut ja yhden pojan isä ja Merja oli jäänyt leskeksi, kun hänen aviopuolisonsa oli kuollut syöpään neljä vuotta sairastettuaan.
”Ajattelin tuolloin, ettei elämässä kauheasti kannata jarrutella, kun ei koskaan tiedä, milloin se päättyy. Kannattaa elää täysillä koko ajan.”
Merjan puoliso oli kuollessaan 28-vuotias ja Merja 23.
”Se toi elämänkokemusta, kun on tavallaan yhden elämän elänyt jo. On erilaista varmuutta tekemisessä. Onneksi olen perinyt äidiltä positiivisen elämänasenteen, etten jäänyt synkistelemään.”
Kun Merja tuli Kaitajärven tilalle, tilan pellot oli vuokrattu ulkopuoliselle ja Markolla oli yksi lomamökki, jota hän vuokrasi. Tila sijaitsee aivan Ruoveden reunalla Virtain kunnan rajalla lähellä Helvetinjärven kansallispuistoa.
Markon vanhemmilla oli ollut lehmiä ja sittemmin lampaita, mutta Markolla oli enää harrastusmielessä muutamia villisikoja.
Uusi emäntä pisti tuulemaan. Merja halusi lemmikiksi muutaman lampaan, ja parin vuoden päästä tilan kumpuilevilla mailla laidunsi yli satapäinen lammaslauma.
Mökkejä hankittiin lisää ja remontoitiin, ja tilan pihamaan aittarakennuksiin rakennettiin sauna- ja kokoustilat.
Ravintola perustettiin, kun tilojen vuokraajat kyselivät ruokapalveluita. Lampaanlihaakin haluttiin myydä itse, sillä teurastamon kautta lihan hinta oli huono.
”Mietittiin, että tilamyymälä olisi kiva. Haettiin ely-keskukselta tukea matkailu-, ravintola- ja tilamyymälätoimintaan ja saatiin peräti 35 prosenttia. Niin me rakennettiin tämä”, Merja esittelee tunnelmallista ravintolaa, johon mahtuu sisätiloihin 50 henkeä ja ulkoterassille toinen mokoma.
Tilan bääluku on kesällä noin 150. Kaikki tuotettu liha hyödynnetään joko tilan omassa ravintolassa tai myydään suoraan asiakkaille. Kuva: Rami MarjamäkiTänä vuonna Haukkamaan Paimen -ravintola viettää kymmenvuotisjuhlaa. Vaikka ravintola tuntuu olevan keskellä ei mitään, niin toiminta lähti hyvin käyntiin pelkällä puskaradiomarkkinoinnilla.
Juuri kun Merja oli uskaltanut palkata ulkopuolisen työntekijän yritykseen syksyllä 2019, niin puhkesi korona ja kaikki tilaisuudet peruuntuivat.
Merja ei luovuttanut, vaan kehitti Kotiruokaa kotiovelle -palvelun. Se toimii edelleen, vaikka koronarajoituksista on päästy. Ravintola tekee tavallista kotiruokaa, pakkaa sen ja vie koteihin.
”Rajoitusten aikaan vietiin ruokaa koteihin kaksi kertaa viikossa, nyt kerran viikossa perjantaisin. Kesällä mökkiläiset tilaavat ja joskus tilataan juhliin. Pääsiäiseksi, äitien- ja isänpäiväksi tehtiin korona-aikaan annosateriat, kun ei voitu pitää juhlalounaita. Ensimmäisenä koronaäitienpäivänä kyydittiin kolmekymmentä täytekakkua koteihin ja yli sata annosta kotioville”, Merja kertoo.
Tilan vanhoista aitoista on remontoitu viihtyisät ravintolatilat. Kuva: Rami MarjamäkiRuuista Merja on saanut pelkästään kehuja. Suosituimpia ovat tutut kotiruuat, kuten kaalilaatikko, karjalanpaisti tai lohikeitto, mikä on vähän yllättänyt Merjan, sillä monenlaista muutakin on saatavilla.
”Nyt halutaan perusmakuja hyvistä raaka-aineista. Rehtiä suomalaista ruokaa.”
Pitopalveluakin Merja alkoi tehdä, kun sitä kysyttiin. Häitä, hautajaisia, ristiäisiä, rippijuhlia. Merjasta on ihanaa saada olla toteuttamassa ihmisten suuria päiviä. ”Niissä näkee monenlaista iloa ja surua.”
Ruuan merkitys yrityksen toiminnassa on Merjan mukaan hirvittävän iso. ”Kaikki juhlat pyörivät ruuan ympärillä. Myynnistä päätellen ravintolalla on kasvava merkitys myös meidän yritystoiminnassa. Nyt pidetään isoja juhlia. Tämä vuosi näyttäisi olevan myynnillisesti ainakin kolmanneksen parempi kuin viime vuosi.”
Esillä on vanhoja maatalouskoneita ja muuta tavaraa. Seinillä on kuparitauluja, jotka Merjan äidin serkku teki vankilassa 1980-luvulla kärsiessään rangaistustaan pontikankeitosta. ”Kukaan muu ei niitä huolinut, mutta minä sanoin, että tuokaa vain kaikki tänne.” Kuva: Rami MarjamäkiMökkivuokrauksessa puhaltavat toisenlaiset tuulet. Kaitajärven tilalla on kaksi ympärivuotista ja seitsemän kesämökkiä, ja tämä on Merjan mukaan ensimmäinen vuosi, kun kysyntä on hiipunut.
”Koronavuonna olisi saanut olla vaikka viisitoista mökkiä ja kaikki olisivat menneet. Meille tuli kolme uutta mökkiä silloin eikä ollut ensimmäistäkään kuvaa niistä netissä, kun olin myynyt jo koko kesän täyteen. Nyt ei suju niin. Taitaa olla yleinen ongelma – jos joku kysyy Facebookissa mökkiä heinäkuun parhaalla viikolla, niin siihen tulee heti yli sata vastausta.”
”Koronavuonna olisi saanut olla vaikka viisitoista mökkiä ja kaikki olisivat menneet.”
Merja arvelee syyksi sekä ihmisten heikentyneen taloustilanteen että ulkomaanmatkailun vapautumisen. Myös myyntikanavat ovat hakusessa, kun mökkivuokraus ei enää oikein toimi Tori.fi:n kautta ja Lomarengas on kallis, kun se vie summasta kolmanneksen.
”Täytyy ruveta myymään mökkejä myös pätkissä, vaikka isot mökit eivät siihen oikein sovi. Pikkumökki käy hyvin yhden yön reissaajalle”, Merja pohtii.
Kaitajärven tila vuokraa kesäisin seitsemää ja lisäksi ympäri vuoden kahta mökkiä. Kuva: Rami MarjamäkiLammaskatraan hoito, ravintolan pyörittäminen ja mökinvuokraus pitävät Merjan kiireisenä ja Markolla on lisäksi koneurakointia, mutta välillä on huilattava.
Juhannuksena ei oteta juhlijoita, vaan se rauhoitetaan perheelle. Aattoiltana Merja, Marko ja 11-vuotias Hilja-tytär menevät juhannuskokolle Kaitajärven rantaan, ja juhannuspäivän perinne on juhannustanssit Vaskivedellä Myllyniemen tanssilavalla, missä soittaa A. Aallon orkesteri.
Merja harrastaa musiikkia itsekin. Hän laulaa Menni and the Janasboys -yhtyeessä. Merjan vanhempi veli säveltää, Merja sanoittaa, ja pari biisiä on jo levytettykin.
”Sanoittaminen on hyvää vastapainoa työlle, ja bändin pojat hyviä ystäviä. Jos ei soitettaisi, niin varmaan jotain muuta tehtäisiin yhdessä.”
Keikkailua haittaa hieman se, että Merja on yleensä lauantaisin töissä, kun keikoille olisi kysyntää.
Tyttären kanssa Merja innostui käymään pianotunneilla, kun opettaja ilmoitti vapaana olevasta paikasta. ”Se sanoi, että tuu nyt sääkin. Kolme vuotta olen jo käynyt.”
Tilalla kasvatetaan itse ravintolassa kesällä käytettävät perunat. Siemenperunat odottivat keväällä maahan pääsyä. Kuva: Rami MarjamäkiKoko perheen yhteinen harrastus on metsästys. Hiljakin sai jo 9-vuotiaana metsästyskortin ja on ampunut hirvimerkin.
”Viime syksynä Hiltsu ampui majavan. Me mennään hirvimettälle koko porukka. Mulla on koira ja oon sen kanssa metsässä ja isäntä on Hiltsun kanssa passissa. Metsästysharrastus on yksi henkireikä, pääsee pois työkuvioista.”
”On mentävä niin kauas, että jos joku katastrofi tulee, niin ei heti pääse paikalle.”
Toinen henkireikä on jokasyksyinen viikko Lapissa.
”On mentävä niin kauas, että jos joku katastrofi tulee, niin ei heti pääse paikalle. Jos kotona yrittää pitää vapaapäivää, niin koko ajan joku pyykkikone pyörii tai lähdet katsomaan lammasaitoja. Tulee huono omatunto, jos vain makaat sohvalla”, Merja naurahtaa.
Vaikka Merja ei nuorena osannut kuvitella itseään yrittäjäksi, hän on tyytyväinen, että elämä on mennyt näin.
”Olen päässyt toteuttamaan itseäni. Apuna ovat olleet hyvät tuki- ja kotijoukot, joita ilman ei oltaisi selvitty.”
Merjan unelmat ovat sen kokoisia, että ne voivat jopa toteutua.
”Jos joskus saisi velat maksettua ja vois vaan möllötellä. Ja että pysyttäisiin terveinä ja jaksettaisiin tehdä, ja lapset jatkaisivat tilaa jollain lailla.”
- Osaston luetuimmat
