Karin Ares Silva Meksikosta ja Priscila da Monta Ferreira Brasiliasta maistelivat Kettulan omenia. Kuva: Jaana Kankaanpää
Kettulan metsä täyttyi ulkomaalaisista kokeista – suomalaisille itsestäänselvä asia sai brasilialaisen ymmälleen
Eri puolilla maailmaa Suomen suurlähetystöissä tarjotaan vieraille suuhunpantavaa. Ruokailu ja kahvittelu ovat tärkeä osa edustamista. Nyt panostetaan koulutuksen keinoin siihen, että keittiöissä syntyy mahdollisimman aitoja suomalaisia herkkuja.Tilaajalle
Justin Giroux Kanadasta tutustuu suomalaisiin sieniin. Kuvassa oikealla MTK:n ruokamarkkina-asiantuntija Heidi Siivonen. Kuva: Jaana KankaanpääMTK:n Kettulan tilalla Salossa puhe pulppuaa, nauru raikuu, ja kännykkäkamerat napsivat ahkerasti kuvia satoa notkuvien omenapuiden alla ja puolukkamättäiden juurella.
Seitsemäntoistahenkinen joukko koostuu suurlähetystöjen keittiöhenkilökunnasta eri puolilta maailmaa. He ovat kokkeja ja taloudenhoitajia, jotka ovat nelipäiväisen koulutusjakson toisena päivänä päässeet retkelle maaseudulle.
Useimmat ovat ensimmäistä kertaa Suomessa ja elämys on monille suorastaan eksoottinen. Näin ainakin vakuuttavat osallistujat Kiinasta, Hongkongista, Meksikosta, Intiasta, Tunisiasta ja Senegalista.
”En voi ymmärtää, että hanavesi maistuu niin hyvältä. Ja se on kaiken lisäksi ihanan kylmää ja raikasta”, brasilialainen Priscila Ferreira hämmästelee.
Kanadan, Norjan, Liettuan ja Ukrainan edustajille maut ja maisemat ovat tutumpia, mutta erojakin löytyy.
”Me Norjassa käytämme kyllä kardemummaa, mutta se on hyvin hienoksi jauhettua. Korvapuusteihin halutaan karkeampaa rouhetta, joten lähettiläs hankkii sitä pussikaupalla Suomessa käydessään”, Katarina Jensen antaa esimerkin.
Moni kurssilainen on ollut lähetystötyössään vasta vajaan vuoden verran. Siihen on sisältynyt suomalaisen ruoanlaiton ja leivonnan perusteiden opettelua käytännössä.
”Minulle järjestettiin Meksikossa kolmen päivän intensiivikurssi, jonka piti suomalainen keittiömestari Tarja Sankari. Sain kehuja maukkaasta lohikeitosta ja näyttävistä porovoileivistäni”, Karin Ares kertoo.
Osallistujat somettivat innokkaasti tapahtumassa. Kuva: Jaana KankaanpääIsoimmissa lähetystöissä työskentelee suomalaisia keittiömestareita ja kokkeja, mutta pienempiin yksiköihin palkataan paikallisia tekijöitä.
Heillä ei ole lähtökohtaisesti ymmärrystä suomalaisesta ruokakulttuurista, ruoanvalmistustavoista ja raaka-aineista, joten niitä on nyt tultu paikan päälle oppimaan.
Kettulan metsätilan isossa hirsituvassa kurssilaiset kuuntelevat korva tarkkana asiantuntijapuheenvuoroja suomalaisesta ruoantuotannosta. Esitysten ohessa tarjotaan pieniä suomisuupaloja.
Kiinnostus niin informaatioon kuin maistiaisiin on silminnähtävää, sillä MTK:n asiantuntijoita pommitetaan tarkentavilla kysymyksillä ja kommenteilla.
Kuva: Jaana KankaanpääHörpyt kylmäpuristetusta makeuttamattomasta puolukka- ja mustaherukkamehusta yllättävät hapokkaalla aromikkuudellaan.
Vieruskaverit alkavat supista ja miettiä yhdessä, mihin näitä voisi käyttää. Cocktaileihin ja jälkiruokakastikkeisiin ainakin. Perunalastuja, kaurasipsejä ja juurestikkuja upotetaan valmisdippiin ja lopuksi maistellaan sinihomejuuston ja siirappipiparin makuyhdistelmää.
Maistiaisiin lisätään Kettulassa vielä luontoelementti. Järvi- ja peltomaisemien ihailun jälkeen ryhmä jalkautuu kangasmetsään käyskentelemään. Kuultuaan maamme jokaisenoikeuksista, kurssilaiset innostuvat poimimaan löytämiään marjoja ja sieniä.
Itävallan edustaja pyörittelee kädessään jäkälää ja muistelee maistaneensa sitä uppopaistettuna ravintolassa. Eteläkorealainen Jeongmin Kim rohkaistuu mutustelemaan kuusenneulasia.
Jeongmin Kim Etelä-Koreasta innostui suomalaisesta metsästä. Kuva: Jaana KankaanpääKokemusasiantuntijana mukana olevalta keittiömestari Kimmo Kettuselta kysellään käyttövinkkejä ja -ideoita luonnon antimille.
Kettunen on kokannut Rooman suurlähetystössä jo toistakymmentä vuotta ja tuntee edustustilaisuuksien suunnittelun ja toteuttamisen käytännöt. Nyt hän jakaa asiantuntemustaan kollegoilleen sammalmättäillä tarpoessaan.
”Aitojen raaka-aineiden saanti aiheuttaa eniten päänvaivaa. Pakostakin on keksittävä korvaavia aineksia, joilla päästään mahdollisimman lähelle oikeaa makua. Esimerkiksi siian korvikkeena käytän meribassia ja ahvenen sijaan kultaotsa-ahventa. Ruisjauhoja löytyy jo Roomastakin, mutta saaristolaislimpun maltaat ja tumma siirappi on tuotava kotoa”, Kimmo Kettunen selostaa.
Kimmo Kettunen toimii Rooman Suomen suurlähetystön kokkina. Kuva: Jaana KankaanpääMyös lähettiläät kuskaavat kotimaan matkoiltaan hyvin säilyviä raaka-aineita, kuten poro- ja kalasäilykkeitä. Kalojemme lempimauste, tuore tilli on harvinainen yrtti marketeissa maailmalla. Siksi tillinsiemenet ovat arvokasta valuuttaa edustuskeittiöiden kasvimaanhoitajille.
”Olisi hienoa, jos yhdestä nettikaupasta voisi tilata ulkomaille lähetystöjen käyttöön hyvin säilyviä suomalaisia kuiva-aineita helposti ja edullisesti”, Kettunen esittää toiveen.
Kurssilaiset nauttivat kotoisan lounaan pitkien pöytien ääressä. Aluksi nautitaan savulohimoussea mummonkurkkujen kera.
Pääruoka haetaan buffettipöydästä. Lautasille lusikoidaan kermassa haudutettuja perunoita, paahdettuja juureksia ja pitkään hautunutta hirvipataa mustaherukkahyytelön kera.
Jälkiruokana maistellaan punaherukkajäädykettä ja tuoreita marjoja. Lähtökahvit korvapuusteineen päättävät retkipäivän, ja ryhmä matkaa pikkubussilla takaisin pääkaupunkiseudulle.
Pala palalta avautuu käsitys suomalaisesta ruokakulttuurista. Sen korostaminen nähdään tärkeänä osana edustustyötä.
Maakuvamme kirkastuu maailmalla, kun lähetystöjen ulkomaalaisille vieraille tarjotaan mahdollisimman suomalaisia makuja. Tähän konkreettinen koulutusrupeama tähtääkin.
- Osaston luetuimmat
