Suomalaiset ovat sinappiuskollista kansaa – uutuusmaun kokeilun jälkeen palataan herkästi vanhan suosikin äärelle

Sinappi on todennäköisesti Suomen toiseksi yleisin maustekastike heti ketsupin jälkeen. Sinappiasioissa suomalaiset ovat erittäin uskollisia, kertoo Kotisinappia valmistavan Mausteaitta Oy:n toimitusjohtaja Jan Vuokko.

”Markkinoilla myös paljon erikoismakuja tarjolla, ja niitä ehkä kokeillaan, mutta sitten palataan entiseen.”

Jos ei satu syystä tai toisesta pitämään sinapista, voi olla vaikea hahmottaa sinappien makuvivahteita. Sinapin ystävä kuitenkin tietää heti, millaista sinappia haluaa.

Vuokon mukaan miedot ja hieman makeanpuoleiset sinapit maistuvat suomalaisille parhaiten. Seuraavaksi tulevat väkevät sinapit, ja niiden jälkeen suhteellisen pienellä osuudella tuliset sinapit ja erikoissinapit.

Sinappimaku on osaltaan opittu juttu, eikä sinappia ole ihan helppo viedä toiseen maahan. Jo pelkästään suomalaisten ja ruotsalaisten ostoskoreihin päätyy erilaisia sinappeja.

Sinappi on monelle peruselintarvike, jota ei osteta vain yhtä ruokalajia varten, vaan jota pitää oletusarvoisesti olla jääkaapissa aina. Mausteaitan Vuokon mukaan sinapin kestosuosiota siivittää muun muassa se, että sinapin kahta hyvää kaveria, eli makkaraa ja hernekeittoa, syödään ympäri vuoden.

Vuoden suurin sinappisesonki on joulu, jolloin miljoonat kilot joulukinkkua saavat sinappikuorrutuksen. Vuokko on myös huomannut, että sinappia on opittu käyttämään ruuanlaitossa ja esimerkiksi salaatinkastikkeiden raaka-aineena.

Kaikkiaan sinapin suosio näyttää tasaiselta myös tulevaisuudessa, Vuokko tiivistää.

Sinappia voidaan valmistaa kelta-, musta- tai sareptansinapin siemenistä. Jos omatekoisen sinapin valmistus sinapinsiemenistä ei loppuvuonna innosta, voi sinapinsiemenistä myös kasvattaa versoja ja syödä niitä vaikka leivän päällä. Sinapinversojen maku on pippurinen.

Sinappi tunnettiin kasvina jo keskiajan Suomessa, ainakin Naantalin luostarikirjassa, joka on yksi harvoista lähes kokonaisena säilyneistä teoksista keskiajan Suomesta. Keskiajalla ruuan ja lääkkeen raja oli häilyvä, sillä mikrobeista tiedetty mitään eikä teollisesti valmistettuja lääkkeitä ollut. Niinpä samoja kasveja käytettiin sekä ravinnoksi että lääkkeeksi.

Naantalin luostarikirja on todennäköisesti kirjoitettu tai kopioitu Vadstenan birgittalaisluostarissa Ruotsissa ja tuotu sieltä Naantaliin, jossa birgittalaisluostari aloitti toimintansa 1440-luvulla. Kirjassa esimerkiksi sinappia ja nokkosta koskevat osiot pohjautuivat 1200-luvun tanskalaisiin kirjoituksiin, jotka puolestaan pohjasivat vielä iäkkäämpiin lähteisiin, monelta osin arabien vanhoihin teksteihin.

Suomen kirjakielen isänä ja uskonpuhdistajana tunnetun Mikael Agricolan (n. 1510–1557) mukaan sinappi sopi erityisesti marraskuussa nautittavaksi. Muut marraskuuhun sopivat ruoka-aineet olivat Agricolan mukaan sipuli, pippurit, kynsilaukka eli valkosipuli ja agrimonia eli maarianverijuuri.