Toimitusjohtaja Heikki Latvanen ja tuotantopäällikkö Niko Puruskainen seuraavan taikinan tekoa. Ruisjuuri on yrityksen ikäistä eli vuodelta 1908. Leivän leipominen, paistaminen, pakastamien ja pakkaaminen vie 12 tuntia. Kuva: Sanne Katainen
Ruokavientiin voi riittää Lidl tai sähköposti, eikä edes oma tuotemerkki ole välttämätön – ”Rahan lapioiminen vähittäiskauppaan on loputonta”
”Pääsemme näin suoraan isoihin volyymeihin eikä meitä haittaa, että jauhot myydään muiden nimellä ja merkillä”, sanoo Birkkalan tilan Simo Larmo.Tilaajalle
Birkkalan tilan Simo Larmo myi oman tilansa spelttituotteita Berliinin Grüne Woche -messuilla tammikuussa 2019. Kuva: Jaana KankaanpääFood from Finland -ohjelma pyrki auttamaan pieniä yrityksiä maailmalle, sillä niiden on omin päin kallista ja vaikeaa tutkia markkinoita, käydä messuilla ja luoda kontakteja.
Entinen elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) esitti ajatuksen vientiyhtiöstä, jonka osakkaina olisivat valtio ja yritykset ja joka löisi Suomi-brändin läpi maailmalla. Sellaista hallitus ei ole tekemässä, vaikka vakuuttaakin vientitukeaan.
Yksi jos toinenkin toimija on asiassa aktivoitunut. Päijät-Hämeen elintarvikealan toimijat tiedottivat syksyllä haluavansa ”vastata kansalliseen tavoitteeseen kaksinkertaistaa Suomen ruokavienti ja nostaa merkittävästi sen jalostusarvoa”.
”Meillä ei ole asiassa muodollista mandaattia”, Lahden seudun kehitys Ladecin toimitusjohtaja Tomi Tura myöntää.
”Saimme kuitenkin eri tahoilta viestiä siitä, että jos kansalliset tavoitteet halutaan saavuttaa, jonkun pitää alkaa niitä tavoitteellisesti edistää. Siihen tarvitaan vahvaa kansallista yhteistyötä.”
”Pienillä on suurin kasvupotentiaali kasvaa, jos vain saadaan jalkaa oven väliin.” Simo Larmo
Joulun alla myös ruokavientiin erikoistuneen Fennopromon toimitusjohtaja Eeva-Liisa Lilja kutsui yritykset keskustelemaan viennistä ja uudesta Suvi-yhdistyksestä.
Yksi mukana olevista on Salon Suomusjärvellä toimivan Birkkalan tilan isäntä Simo Larmo. Hän kävi ensimmäisillä ulkomaan-messuilla 2019 Berliinin Grüne wochessa, ja sai spelttituotteilleen hyvän vastaanoton. Mainittavia kontakteja ei syntynyt, ja muut messut jäivät koronan vuoksi.
"Mikro- ja pienet yritykset tarvitsevat lisää paukkuja, että päästään kansainvälisille messuille. Pienillä on suurin kasvupotentiaali kasvaa, jos vain saadaan jalkaa oven väliin. Suomesta löytyy kiinnostavia tuotteita.”
Berliinin jälkeen Larmo on pärjännyt ilman vientiapua.
”Olemme saaneet itsenäisesti vientiä auki ihan vain googlaamalla netistä sopivia maahantuoijien ja raaka-aineiden ostajien sähköposteja”, Larmo kertoo.
Spelttiä meneekin nyt 20 kilon säkeissä jauhoina Norjaan, Tanskaan, Tsekkiin, Hollantiin ja Israeliin. Tilalta lähtee kuukaudessa vientiin 20 tonnin rekka.
Ostajat pakkaavat ja myyvät jauhot omilla tuotemerkeillään.
”Pääsemme näin suoraan isoihin volyymeihin eikä meitä haittaa, että jauhot myydään muiden nimellä ja merkillä. Rahan lapioiminen vähittäiskauppaan on loputonta, jotta tuotteen saa hyllyyn ja pidettyä siellä. Meille alkupanostus on ollut sähköpostin hinta.”
Myös vuonna 2014 uudelleen perustetun Primulan vienti on omintakeista: vientiveturina on Lidl.
Järvenpäässä toimiva leipomo leipoo ja paistaa palaleipiä, limppuja ja täytettäviä patonkeja ja pakastaa kaikki samantien. Leivät päätyvät kauppojen paistopisteisiin, hotelleihin ja ravintoloihin.
Lidlille myydään luomukaura- ja ruispalaleipää Suomeen, Puolaan, Slovakiaan ja Tsekkiin, pian ehkä myös Itävaltaan. Ketjun kautta koko tuotannosta kolmannes menee vientiin.
”Olemme tiedostaneet riippuvuuden”, toimitusjohtaja Heikki Latvanen sanoo.
Jauhot tulevat suomalaisilta myllyiltä.
”Olemme varmaan Suomen suurin luomurukiin ja -kauran käyttäjä. Siksi ostosopimuksia tehdään myllyjen kanssa jo nyt, mutta markkinahinta määräytyy myöhemmin.”
Tuontia vältetään, sillä ulkomainen vilja käyttäytyy leivonnassa eri tavalla.
Ruispalaleipiä Primulan leipomossa Järvenpäässä. Kuva: Sanne KatainenPrimula perustettiin vuonna 1908, mutta kävi konkurssin vuonna 2012. Nyt sen omistavat Leipomo Salonen, Pullapirtti ja kaksi muuta tahoa.
Ennen tuloaan Primulalle elokuussa Latvanen toimi Vaissilla, Snellmanin Kokkikartanolla sekä Fazerilla leipomoilla ja Amicalla. Amicalla hän myi Viron tehtaasta ruokaa ravintoloille ja kaalikäärylevalmistaja Vaissilla valmiiksi keitettyjä kaalinlehtiä Saksaan.
Suomen ruokaviennin suurin ongelma on hänestä pienten ja keskisuurten yritysten rajalliset resurssit.
”Raha riittää kotimarkkinoille, mutta vientiponnistus yksin on kallista ja sisältää riskejä. Markkinatutkimus ei takaa vielä mitään, vaan olennaista on löytää oikea tuote oikeaan markkinaan ja hinnoitella se oikein.”
Se ei ole helppoa.
”Meitä on täällä toimistossa viisi, ja jos joku meistä irrotettaisiin kokonaan vientiin, se olisi vielä pieni vientisatsaus, mutta Suomen pää ei toimisi enää kunnolla.”
Isoilla on, millä mällätä: kuuleman mukaan eräskin suuri makeisvalmistaja lähetti delegaation Aasiaan neljäksi vuodeksi pelkästään tutkimaan markkinaa 200 miljoonalla eurolla.
Mittakaavaero suomalaisfirmoihin on valtava, mutta meillä on valttimme: Suomi ja luomu.
”Sveitsissä ja Itävallassa luomun osuus on jo yli kymmenen prosenttia, mutta suomalaisilla on vielä paljon työtä nostaa puhtautta ja muuta profiilia.”
Uskon puutetta vai turhaa vaatimattomuutta, kysyy Primulan toimitusjohtaja Heikki Latvanen suomalaisesta viennistä. Kuva: Sanne KatainenMessuillakaan Suomi ei erotu.
”Onko meillä uskon puutetta sijoitetun rahan tuottoon vai turhaa vaatimattomuutta? Uskallusta pitää olla, ja kun asiakassuhde syntyy, sitä pitää hoitaa ja tarjota uusia tuotteita. Ruotsissa mukana ovat kaikki alkutuotannosta kauppaan, ja kaikki ketjussa voittavat.”
Pk-yrityksillä olisi hänestä hyvä olla toimija, joka auttaisi niitä tietylle markkinalle. Kilpailuetu siellä pitää tunnistaa, olipa se raaka-aine, puhtaus, vastuullisuus, hiilijalanjälki tai jokin muu.
Primula panostaa kauraan ja rukiiseen, sillä vehnäleipää osataan Euroopassa leipoa. Se pyrkii laajempaan vientiin Lidlin tuotekilpailun kautta.
”Euroopassa halutaan lisätä täysjyväleipien myyntiä, ja kun meiltä toivottiin sellaista, teimme täysjyväleivän, jossa on kauraa ja vehnää.”
Lidlin kisan voittaja kerrotaan helmikuussa ja esitellään Saksassa Lidlin ostajille heinäkuussa.
Latvanen kannustaa yrityksiä ottamaan yhteyttä suoraan kauppoihin ja käymään messuilla. Primula on tavannut messuilla ostajia, joita kiinnostaa täysjyväohra- ja kauraleivän teettäminen Järvenpäässä Lidlin tapaan omalla merkillään.
”Meille sopii private label -malli, eikä meidän tarvitse itse päästä marketeihin. Malli on kevyempi ja siinä on suurempi mahdollisuus onnistua. Oman merkkituotteen markkinointi on aika kivikkoinen tie.”
Pienikin siivu Saksan ja Ranskan kokoisilta markkinoilta riittää.
”Pitää aina suhteuttaa. Eräänkin ulkomaisen ketjun kilpailutus yhdelle tuotteelle oli sellainen, että vaikka tehtaamme pyörisi vuorokaudet ympäri, se vaatisi vuoteen 860 vuorokautta.”
- Osaston luetuimmat
