Omaa ruokakulttuuria ei kannattaisi halpuuttaa – onhan suomalainen ruoka maailman eliittiä

Kun viljelijöiden selkänahasta muhkeat voittonsa repivät keskuskauppaliikkeet ovat rummuttaneet halpuutuskampanjoitaan, on samalla vesitetty kotimaisen ruuan erityisyyttä.

Jos mittatikuksi otetaan ainoastaan euromääräisesti maksimaalisen tehokas tuotanto, jossa elintarvikkeiden hyllyhinnat on vielä halpuutettu tuottajien kustannuksella, ollaan melkoisen syvällä metsikön puolella ojaa.

Kun puhutaan ranskalaisesta, saksalaisesta, espanjalaisesta, italialaisesta, kreikkalaisesta, turkkilaisesta tai jopa venäläisestä ruuasta, ovat niihin latautuvat mielikuvat seikkaperäisen vahvoja ja valtaosin aromikkaan myönteisiä.

Ajatus vaikkapa ranskalaisesta ruuasta luo ympärilleen oman kulinaristisen sfäärinsä, jossa lampaanlihaa nautitaan tryffeleiden kera kuvankauniissa maalaismaisemassa. Ei tuota vaikeuksia kuvitella taustalle kumpuilevia viinipeltoja taikka pation pöydällä iltapäivän auringossa siemailtavaa viinilasillista.

Suomessa ruokakulttuurin ympärille ei lataudu vastaavia ylenpalttisen viehättäviä mielikuvia. Ei sitten millään, vaikka asiaa katsoisi kuinka sinivalkoisin lasein.

Tuijotus peiliin voisi olla paikallaan. Meillä asenteet omaan ruuantuotantoon ovat olleet historiallisesti käsittämättömän kielteisiä. Tapa talonpoika päivässä -julistus saattaa olla jo mennyttä aikaa, mutta nyt kotimaisen ruuan arvostusta polkevat kaupunkiliberaalit maatalouskriitikot.

Mitään järjellistä syytähän meillä ei ole hävetä ruuantuotantoamme. Suomalainen ruoka lukeutuu maailman puhtaimpiin. Laatu, jäljitettävyys, turvallisuus ja vastuullisuus ovat kiistatonta maailman eliittiä.

Kansallisen ruokabrändin rakentaminen on monimutkainen palapeli, mutta omia vahvuuksia ei kannattaisi ainakaan halpuuttaa.

Kirjoittaja on MT:n Keski-Suomen aluetoimittaja