Jauhelihakastike sai uuden kierteen yllättävästä ainesosasta, josta on nyt tullut pakastealtaalla vakiovalintani

Viime aikoina kaupan pakastehyllyllä käsi hakee yhä useammin hernepussille. Aiemmin en ole juurikaan käyttänyt pakasteherneitä ruoanlaitossa, mutta nyt minusta on tullut herneherännäinen!

Olen ilokseni havainnut, että tuoreen herneen makeus säilyy pakastaessa. Toisinaan pakasteen maku voi olla jopa puisevaksi muuttunutta tuorehernettä parempi.

Myös herneen monipuolisuus ilahduttaa. Herne sopii hienosti keittoihin, salaatteihin, pataruokiin ja laatikoihin.

Viime talvena vastaan tuli esimerkiksi sisilialaisen jauhelihakastikkeen resepti. Herneet ja ripaus muskottipähkinää antoivat uuden kierteen muuten sangen perinteiseen, tomaattipohjaiseen naudanlihakastikkeeseen.

Herneestä syntyy myös herkullinen tahna samaan tapaan, kuin kikherneistä tehty hummus. Levitteeksi sopiva tahna valmistuu helposti teho- tai sauvasekoittimella.

Herneversioon olen käyttänyt pussillisen pakasteherneitä, valkosipulia, tilkan omenaviinietikkaa, öljyä ja yrttejä. Oma suosikkini on tillin ja mintun yhdistelmä.

Kikherneversiosta poiketen hernehummuksen voi tehdä täysin suomalaisista raaka-aineista.

Kotimaisuus on sekin yksi herneen hyvistä puolista.

Viime vuoden lopulla julkaistuja uusia ravintosuosituksia arvosteltiin aiheellisesti siitä, että kasviproteiinien lisääminen ruokavaliossa tapahtuu herkästi kotimaisuuden kustannuksella.

Herne on kuitenkin ikivanha osa suomalaista ruokavaliota. Herne sopii paitsi makunsa puolesta suomalaisten suuhun myös hyvänä kasvina peltojemme viljelykiertoon.

Suosio on näkynyt viime vuosina herneen kasvaneina viljelyaloina.

Ja syystä onkin! Suomalainen herne maistuu myös ruokarakkaudestaan tunnetuille italialaisille.

Kannattaa siis kokeilla. Herneeseen on helppo ihastua.